Tunnollinen työntekijä tekee muidenkin hommat
Tuossa parin metrin päässä rantahiekalla mieheni, sukellusresortin omistaja ja paikallinen partnerimme käyvät kapteenien ja muun venehenkilökunnan kanssa neuvottelua palkka-asioista. Yksi kapteeni, joka on ollut luotettavin (tähän saakka) sai tarpeekseen siitä, että hän joutui tekemään enemmän hommia kuin muut, sillä hän oli kaikista työntekijöistä luotettavin – eli sai myös eniten venekuljetuksia harteilleen. Häneen kun voipi luottaa, että ilmestyy aikaisiin aamun kuljetuksiin ajoissa taikka ei livistä kotiin ennen yösukelluksia.
Täällä palkkaus menee siihen malliin, että mitä enemmän kuljetuksia teet, sitä enemmän myös saat liksaa. Peruspalkka on kaikilla kapteeneillä lähes sama, jotkut vanhemmat saavat hieman ikälisää. Silti pari viikkoa sitten tämä luottokapu päätti, ettei hänkään ole enää se luotettava tyyppi, vaan rupeaa luistamaan hommista aina kuin mahdollista. Sanaakaan hän ei mietteistään jakanut kellekään, päätti vain näyttää nyrpeää naamaa aamusta iltaan, pyyhki nimensä pois sukelluslistasta kun silmä vältti, oli tulematta töihin, tuli myöhässä, oli ”kipeä”.
Ja syynä se, että kyllästyi tekemään muiden työt. Ja koska lojaalius työntekijöiden välillä on korkealla, päätti mies osoittaa mieltään firmalle jättäen meidät monena aamuna kuseen. Vihdoin tänään kapu avasi suunsa asiasta kymmenennen kyselyn jälkeen. PIhalla käydään nyt keskustelua aiheesta ja kaikki päättivät samalla myös pyytää palkankorotusta, kerta nyt yhdessä koossa ollaan. Jos minulta kysytään, yksikään heistä ei tällä hetkellä sitä ansaitse – ja tuskin tulevat saamaankaan.
Olin itsekin kouluaikoina ainakin se tunnollinen tyttö, joka keräsi aina juhlasalista penkit yhteisen tilaisuuden päätteeksi, koska keräysvuorossa olevan luokan oppilaat ovelasti karkasivat heti tilaisuuden tullen ”koska kyllä ne joku kerää”. Niin keräsi, vuodesta toiseen samat tyypit. Saatiin me opelta kolmen vuoden penkkisavotan vuoksi ylioppilasjuhlissa pussukat, jossa oli suklaata ja jotain. Kannattiko? Tuskinpa.
Mutta voiko toisin elää? Voiko löysäillä, jos tietää, että muut joutuvat tekemään myös sinun hommasi? Yritin orkesteriaikoina olla osallistumatta nuottitoimikuntiin ja nuottitelinetalkoisiin ja roudaukseen mahdollisimman tehokkaasti, koska koin, että teen jo muilla elämän osa-aluilla liikaa, aikana ja energiani ei riittäisi vielä yhteen vastuutehtävään. Silti koko ajan minulla oli huono omatunto siitä, etten osallistunut tarpeeksi, muut joutuivat tekemään enemmän koska minä en muka löytänyt aikaa osallistua talkoisiin. Täällä trooppisella pikkusaarellani viisi kapteenia ja neljä venepoikaa saattaa katsella vierestä tupakkia sauhutellen, kun yksi kantaa kaikki tankit veneeseen. Miksi tehdä mitään jos joku muu hoitaa hommat kuitenkin?
Kommentteja?
