Kesäsesonki päällä

 

divers_holding_the_line_wreck.jpg

Kun Suomessa lähes kaikki lomailevat ja postailevat sosiaaliseen mediaan lomakuvia sekä mökkipotretteja, paiskotaan me täällä päiväntasaajalla hulluna hommia. Heinä-elokuu on kansallispuistossamme ehdoton sesonkipiikki, säät suosivat ja eurooppalaisilla on lomaa eli aikaa matkustaa näin kaukaiseen sukelluskohteeseen. Porukkaa piisaa ja hyvä niin!

Eli joka mökki on täynnä sukeltajia, ja koska työnkuvaani kuuluu sukelluskoulutuksen ohella lähinnä ympärivuorokautinen asiakaspalvelu, ei rauhallista hetkeä ole. On alkeiskursseja ja jatkokursseja, on hylkysukelluksia ja hiekkapohjasukelluksia, pitää varata traditionaalinen indonesialainen hieronta tänään bungalowiin nro 8 klo 17.00, kokille pitää ilmoittaa että uusi vieras on allerginen pähkinöille, venepyyhkeet on alakerrasta loppu kun pyykkärit olivat laiskotelleet edellisenä päivänä, kuvaaja tarvitsee silikonia vedenalaiseen kameraansa, yksi sukeltaja onkin referraali eli ei vielä valmis, toinen on juniori joka vaatii erikoisvääntöä, yhdestä bungalowista on kuuma suihku hajonnut, toisessa oli parvekkeella käärme, singaporelainen vieras pelkää hämähäkkejä (this is jungle you know!), veneet hakee yhdet vieraat aamukuudelta satamasta, toiset iltapäivällä, ostoslistaan pitää muistaa lisätä keksejä veneelle, ensiapulaatikosta on laastarit loppu, neljän sukeltajat kamat laatikoihin ja pitäisi kantaa ne nyt just veneelle, sillä puolen tunnin päästä olisi lähtö siihen oikeeseen työhön eli opettamaan.

Tällaista tähän aamuun. Mitäs sinne?

Hyvinvointi Liikunta Matkat

Juhannuksen koti-ikävä ja tropiikin versio keskikesän juhlasta

juhannus.jpg

 

Kaukomailla asuessa on ikävä totta kai suomalaista oikeaa leipää. Onnea onkin siis maailman paras aviomies, joka on innostunut leipomisesta. Ja onnea on Suomesta ystävän tuomat ruis-, siemen- ja lesejauhot sekä kaupan valmiit ruisleipämiksit.

Tuoretta leipää, päälle valkosipulivoita ja elämä on taas hitusen parempaa. Vaikka ei sillä, että se huonoa olisi, välillä ovat vain kotijutut heikeina mielessä. Varsinkin juhannuksena, kun facebookit ja muut välineet tursusivat kavereiden ja perheiden ottamia kuvia juhannusriennoista mökeillä, järvimaisemaa ja juhannuksen katettuja herkkupöytiä. Mietin omia ystäviä kokoontuneena perinteiseen jussinjuhlintaan, mietin muistiko kukaan kaivata minua mukaan. Mietin onko perinteet enää edes voimassa. Mietin myös perhettä mumman kanssa mökillä tutun laiturin nokassa tai lettuja paistamassa tai maailman parhaan saunan lauteilla… 

 

leipa.jpg

 

Me yritettiin tropiikissakin parhaamme ja väsättiin pitkästä pinaatista juhannusvasta, tuliaisjalluakin oli säästetty. Keitettiin pienet perunat ja leivottiin valmispakkauksesta saaristolaisleipää. Singaporen Ikeasta saatiin kesäpöytään sillit ja Suomituliaisista oli säästetty mustaleimaemmentaali. Nautittiin hyvässä seurassa balilaisen roseviinin kera.

Pinaattivihta toimi odotetua paremmin, mutta Keski-Suomen kotiseutulaulun sijaan lauloimme Kipparikallea. Karhun sijaan kulautimme kurkkuumme Bintangia, joka ei tosin ollut viilentynyt korissa rantavedessä (vaan pakastimessa), sillä asteita tuossa matalikossa oli +34.

Illalla ihailtiin kokkoa sysimustassa yössä.

Kulttuuri Matkat