Suomalaiset ovat hyvin loogisia ja järkeviä ihmisiä, sellainen mielikuva minulla on. Indonesialaiset taas aivan päinvastaisia, logiikkaa saa hakemalla hakea monista teoista ja asioista, eikä käteen jää kuin jäätävä hämmennys. 

Esimerkki yksi:

Jos ostat yhden sängyn, on hinta 200 euroa. Jos ostat kymmenen sänkyä, on hinta 250 euroa per sänky. Siis anteeksi, eikö yleensä hinta tipu, kun ostetaan useampi kappale? Ei. Miten niin ei? Koska usemmassa sängyssä on enemmän työtä, siksi hintakin on suurempi. WTF?

Esimerkki kaksi:

Työntekijä on tyytymätön palkkaansa ja haluaa siihen korotuksen. Sen sijaan, että tämä työntekijä osoittaisi olevansa palkankorotuksen arvoinen ja antavansa työlleen täyden panoksen, häippäsee ko. henkilö omille teilleen viikoksi. Ei vastaa puhelimeen, ei tule edes näyttäytymään työpaikalla. Ilmeisesti ”logiikka” tässä takana on se, että työntekijä uhkailee pomoa sillä, että jos lisää palkkaa ei heru, hän lähtee kokonaan ja miten sitten firma pärjää. Uskomatonta!

Esimerkki kolme:

Pienet koot esimerkiksi pesuaineissa, kaasussa ja ruuassa ovat suhteessa halvempia kuin suuret koot. Taloudellisesti kannattaa siis ostaa pieniä pakkauksia, jotka ovat ympäristön kannalta paljon huonompi vaihtoehto. Logiikka takana se, että vain rikkailla on varaa ostaa isoja pakkauksia eli köyhät kyykkyyn.

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut ”älä kysy” -tyyppisen elämänfilosofian, sillä mitään järkevää selitystä ei asioille usein löydy! Tai ainakaan sellaista selitystä, minkä minä pystyisin sulattamaan.