Kuinka ulkomaalaisen saa sopeutumaan Suomeen?

Onko Lilyn lukijoissa naisia tai miehiä, jotka ovat muuttaneet Suomeen ulkomaalaisen puolisonsa kanssa? Haluaisin kuulla, millaisia kokemuksia – sekä hyviä että huonoja – teillä on asiasta!

Itse olen vasta kerran tuonut aviopuolisoni Suomeen vierailulle, ja vaikka mies Suomesta maana tavallaan pitikin, en todellakaan ole vakuuttunut siitä, että eläminen Suomessa onnistuisi lainkaan. Eihän Suomeen toki ole pakko muuttaa, mutta mikäli jossain vaiheessa tässä elämässä haluamme hankkia jälkikasvua, ei suomalaista koulutusjärjestelmää voi ohittaa helpolla. 

Kertauksena siis vielä uusille lukijoille, että viidakkopoikani on britti, joka on kyllä asunut elämänsä aikana monessa eri maassa ja varsinkin Saksasta tykkäsi kovasti. Suomea hän ei puhu ja ihonväri on tumma, joka on nykyajan perussuomessa aina vain hankalampi asia. Voinko unohtaa elämän Suomessa kokonaan vai onko kuitenkin toivoa? Kommentteja kaivataan!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Matkat

Kun viidakkopoika saapui Pohjolaan: Hyvät ja huonot kokemukset

jungle_snow.jpg

Toin monessa eri kulttuurissa eläneen mieheni Suomeen jouluksi. Hän on syntynyt Zambiassa, jossa hänen äitinsä ja isänsä olivat tuolloin molemmat töissä. Äiti on eteläafrikkalainen ja isä englantilainen, ja kohti Eurooppaa mieheni matka kävi jo kolmen ikävuoden jälkeen. Hän varttui pohjoisessa Englannissa Robin Hoodin mailla teiniksi, jonka jälkeen maailma jälleen kutsui. Mieheni on asunut eri puolilla maailmaa koko aikuisen elämänsä, muun muassa Kanadassa, Saksassa, Irakissa, Jamaikalla ja Thaimaassa.

Jouluna oli ensimmäinen (pakollinen) vierailu Suomeen tuoreen vaimon kotikonnuille. Indonesian lämpötila on suurinpiirtein +30 joka ikinen päivä vuoden ympäri. Suomessa ennen joulua ”lämpöä” oli -20. Odottelin miestäni Helsinki-Vantaalla toppa-asuun sonnustautuneena, pipo tiukasti korvilla ja kaulahuivi kolme kertaa kaulan ympärillä. Meinasin lentää pyrstölleni, kun viidakkopoika saapui kärryä työntäen shortseissa ja t-paidassa, muina miehinä. Hymy korvissa.

Hymy hyytyi yhtä nopeasti kuin kehon lämpötila. Vaikka lämpimämpää vaatetta kasseista löytyikin, ei kylmyyden ihmettelylle tullut loppua. Ja pimeyden; miten voi olla kuin keskellä yötä, vaikka kello on jo melkein yhdeksän aamulla? ”No tule kesällä, älä pilkkaa”.

Olin niin täpinöissäni, kun ylpeänä esittelin kotimaani eri kolkkia. Kuinka bussipysäkille pitää kahlata polveen ylettyvässä hangessa. Miltä Aleksin jouluvalot näyttävät. Miltä Sysi-Suomalainen lapsuudenkotini näyttää. Mieheni mielestä oli täysin hullua lähteä ulos huvin vuoksi. Hiihtämään ei uskaltautunut, sillä kaatuminen pelotti. 

Olin sopinut tapaamisia ystävien ja perheen kanssa lähes joka päivälle. Se järkytti rastapäätä, sillä parempi olisi lomailla ilman aikatauluja. Mutta ehkä loma on eri asia kuin oman/kumppanin kotimaassa vieraileminen? Kotiinpaluuseen liittyy aina velvollisuuksia, jotka ovat kyllä mieluisia, mutta liittyvät kuitenkin aikatauluihin ja näin ollen ”pilaavat” lomafiiliksen. Reissu Suomeen oli kuitenkin onnistunut, suurimpana tekijänä ihanat ihmiset, hyvä ruoka ja oikea joulupukki. 

 

Nämä olivat parasta:

1. Sauna, ”The best thing since the invention of the wheel”

2. Karjalanpiirakat, ”Addictive”

3. Takka kun ulkona paukkuu pakkanen, ”Man make fire”

 

Nämä naurattivat:

1. Äiti vetämässä lasta pulkassa, ”is this for real!?”

2. Lapset tulossa koulusta suksilla, ”Is this 1950?”

3. Finnairin lentoemot, ”Now I know where  stewardesses go when they die”

 

Nämä järkyttivät:

1. Pimeys, ”How did your ancestors ever thought this would be a good place to live??”

2. Kylmyys, ”End of the world is near”

3. Tarkat aikataulut, ”So you’re saying if we miss this 08.42 bus to the city, the whole day will be ruined?”

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen