Aiemmin tänä vuonna kerroin mieheni veljen häistä, jotka eivät menneet aivan putkeen. Omissa häissä kaikki meni kuten suunniteltu, mutta ennen häitä jouduimme hoitamaan muutaman katastrofin.

1. Sulhanen ja morsian eivät ehdi paikalle hääpäiväksi

Olimme matkalla Thaimaasta Singaporen kautta takaisin kotiin. Singaporessa olin järjestänyt häihin saapuvalle perheelleni yllätyksen: he pääsisivät tapaamaan sulhon jo ennen Indonesiaa, sillä olimme sattumalta yhden illan ajan Singaporessa. Ikävä oli ollut kova ja ilta meni hujauksessa, pöytään kannettiin Singapore slingejä ja oluttorneja. Kolmen aikaan hapuilimme hotelliin. Lentokentällä piti olla aamulla ennen seitsemää.

Heräsin siihen, kun rakkaani repii minua sängystä ylös meuhkaten ”nyt on kiire”. Soitimme parhaan miehen huoneseen, mutta kukaan ei vastannut. Kamat kassiin, hääpuku, check! Äkkiä alakertaan laskua hoitamaan. Mutta missä on best man? Ei muuta kuin hotellihenkilökunnan kanssa huoneeseen, kuorsaava mies ylös sängystä, kassit matkaan ja taksiin. Minä tein sillä välin aamupalapöydästä eväsleivät.

Kello oli puoli kahdeksan kun astuttiin taksiin. Onneksi Singaporen kenttä toimii kuin junan vessa ja lähtöselvitykset hoituivat ennätysvauhdilla (johtui myös siitä, että olimme todellakin vihonviimeiset sisäänkirjautujat ja kaikki tiskit olivat vapaana).

Ehdimme koneeseen, ehdimme häihin. Jos olisimme myöhästyneet, olisi seuraava lento ollut kahden päivän kuluttua ja se oli loppuunmyyty. Siitä seuraavalla lennolla emme olisi enää ehtineet omiin häihimme.

2. Pomo meinasi perua hääseremoniapaikan jäjrjestelyt häitä edeltävänä yönä

Ei tästä sen enempää kuin että alkoi olla aina vain vähemmän syitä siihen, miksi jäisin nykyiseen työpaikkaani. Loppujen lopuksi asiat saatiin selvitettyä, mutta meinasi tulla pieni paniikki. Ja tulikin.

3. Mustekynä levisi käsiini viisi minuuttia ennen häämarssia

Olimme mieheni kanssa kirjoittaneet valat, jotka lausuisimme toisillemme seremonian aikana. Vielä viime hetkellä katsoin papereitani ja meinasin tehdä vielä yhden lisäyksen paperiin. Otin mustekynän laukustaini ja koko kynä levisi käsiini. Mustetta oli joka paikassa. Juuri lakatut kynnet menivät mustiksi, joiduimme pikapikaa ottamaan kynsilakanpoistoaineella lakat pois ja uudet tilalle. Hankasin saippualla käsiäni. Mieti, jos kynä olisi levinnyt valkoiselle mekolleni!!!!

Loppujen lopuksi en valoja lausuessani edes tarvinnut koko paperia vaan sanat tulivat ulkomuistista tai sydämestä.

Kuva täältä.