Trailer park vs. paratiisi

Joskus sitä tuntee elävänsä todellisessa trooppisessa paratiisissa. Joskus sama paikka tuntuu kuin eläisi trailer parkissa eli asuntovaunualueella, jossa ei olla vain retkeilemässä.

Niin kuin tapana on, listasin kotini hyvät ja huolet puolet tänne Lilyyn. Aloitan huonoista, koska hyviin on kivempi lopettaa.

– Pääsen viidellä askeleella sängystäni  keittiöön, kylpyhuoneeseen tai ulos. Keittiö on eteisessä, makuuhuone olohuoneessa.

– Kaikissa mökkini ikkunoissa ei ole laseja.

– Ovessani ei ole lukkoa.

– Vessaani ei voi vetää.

– Kylpyhuoneen peltikatossa on reikiä ja sivuissa niin isot kolot, että sateisella ja tuulisella säällä wc-tiloissa on paljon puiden lehtiä ja muuta moskaa.

– Kotonani vilisee valtavia hämähäkkejä, torakoita, gekkoja ja tuhatjalkaisia. Tosin vain hetken aikaa ennen kuin kattipaholainen iskee kyntensä.

– Aamulla lattialla on usein viidakkohiiren sisälmykset.

– Sähköä on juuri niin kauan kuin generaattorissa on löpöä. Joten talouskriisit sun muut öljyongelmat vaikuttavat tänne Indojen perukoillekin enemmän kuin tulisi ajatelleeksi. Jos bensan hinta tuplaantuu, meikäläisellä on kuumempi iltapäivänokosia ottaessa.

– Käytännössä syön samoista lautasista kissojeni kanssa.

– Vaatteni pesen muinaista nyrkkipyykki-menetelmää käyttäen.

– Ruokakauppaan on matkaa veneellä ja minibussilla yhteensä yli tunti.

– Minulla on käytännössä vain yksi baari, johon voin mennä. Onneksi muu asiakaskunta ympärillä sentään vaihtuu (vrt. Lähiökuppila trailer parkissa).

Sitten niihin hyviin.

+ Meri on kotioveltani 50 metrin päässä.

+ Maailman yksi rikkaimmista koralliriutoista on kotioveltani 100 metrin päässä.

+ Työmatkani on veneellä nousuveden aikaan seitsemän minuuttia.

+ Kissat saavat juosta koko päivän puutarhassa ja metsässä, välillä käydä kotona hörppäämässä vettä kupista tai vetää päikkärit meidän sängyssä.

+ Siellä ainoassa baarissa on ihmisiä ympäri mailman ja kanta-asiakkaana saan olueni erikoishintaan.

+ Alla oleva kuva on otettu terassiltani. Taustalla siintää meri.

img_2261.jpg

Ja vaikka miinuksia on enemmän kuin plussia niin kyllä täällä on silti hyvä olla. Ja saadaanpahan hyvät naurut trailer park –jutuista. Saa nähdä kuinka kauan ne naurattaa.

Asuntovaunuterveisin

Jemma T

 

Ps. Yhdeksi miinukseksi pitänee vielä lisätä se, että tämän postauksen julkaisemiseen kului viisi tuntia, eli toisin sanoen nettiyhteys ei ole aina kovin hyvä.

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Matkat

Asioita, joista en olisi uskonut luopuvani

Olen asunut nyt enemmän ja vähemmän pysyvästi Indonesiassa joulukuusta lähtien ja olen joutunut luopumaan osaksi ympäristön sanelemana, osaksi omasta tahdostani, monesta asiasta, jotka olivat aikaisemmin itsestään selvyyksiä.

1. Vessapaperin käyttö. Käytän wc-paperia edelleen töissä ja vieraissa paikoissa, mutta kotona olen paperin käytöstä luopunut kokonaan. Ajattele, jos kaatuisit rähmällesi koiranpaskaan, pyyhkisitkö naamasi puhtaaksi paperilla vai pesisitkö nassun? Ja maassa maan tavalla. Jos 250 miljoonaa indonesialaista alkaisivat länsimaiseen tyyliin pyyhkiä persuuksensa paperilla, olisivat ne vähät jäljellä olevat sademetsät tuhottuja hyvin pian. Kiinalaisista puhumattakaan.

2. Maitotuotteista luopuminen. Pakon edessä olen joutunut luopumaan juustoista ja muista maitotuotteista, sillä niitä ei ole joko saatavilla tai ne ovat idioottimaisen kalliita.

3. Kenkien käyttö. Joulukuun jälkeen en ole jalkaani varvastossuja kummempia popoja laittanut. Ei kun hetkinen, juoksulenkille laitan edelleen lenkkarit jalkaan, joten tämä kohta ei ole aivan totta.

4. Ovi, jonka saa lukkoon, on asia, jota en ole omistanut pitkään aikaan. Kuka vain voi kävellä mökkiini ja kuka vain voi ottaa tuvasta mitä huvittaa. Mutta kukaan ei ota, koira- ja kissapartio pitävät huolen, etteivät tuntemattomat hiippaile kotiini. Ei sillä, että lukko mitään auttaisi, jos voro olisi tosissaan asialla, sillä kaikissa ikkunoissa ei ole laseja ja seinästä pääsee potkaisemalla sisään. Niin kuin yksi koira teki jouduttuaan arestiin toimistoon: tuli seinän läpi. Oi, ne termiitit.

5. Farkut. Koska on aivan liian kuuma.

6. Televisio. Koska antennia ei ole, eikä kukaan järkevä paikallista televisiota tosissaan voisi edes katsoa.

7. Elokuvissa käyminen. Entinen lempiharrastukseni on jäänyt unholaan. Saarella ei teatteria ole, ja viimeksi kun yritin mennä mantereella elokuvateatteriin, pyöri siellä kaksi filmiä: Sinkkuelämää 2 sekä paikallinen tuotos Raped By Satan.

8. Pölynimurista ja muista kodinkoneista luopuminen. Lueskelin tuossa viikko sitten, kuinka kaksi hyvää ystävääni ovat ostaneet robotti-imurit koteihinsa. Sellaiselle olisi meilläkin käyttöä mutta sen sijaan lakaisen lattiani perinteistä harjaa ja rikkalapiota käyttäen. Kahvinkeitintä ei kukaan tunne vaan sen sijaan joka torpasta löytyy riisinkeitin. Kahvi jauhetaan niin hienoksi että keitintä ei tarvitse. Pyykkikonetta kaipaan eniten, mutta koska hanavesi on hivenen suolaista, kävisi UPOlle onnettomasti sen ruostuessa läpikotaisin. Eikä generaattorin tuottama sähkö edes riittäisi pyörittämään pesukonetta. Ja kyllä välillä käy mielessä, että jääkaappi olisi kiva.

 

Mistä käyttöesineestä sinä et pystyisi luopumaan? Vedenkeittimestä?

 

Moni suomalainen pyrkii pääsemään eroon kaappeihin kertyneistä romuista, tsekkaa:

http://himohamstraaja.blogspot.com/

http://www.facebook.com/pages/Tavara-P%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4-2011/153201951396646

Suhteet Sisustus Oma elämä Matkat