Liian pieni ja liian suuri – kahden naisen kasvutarina

 

big-and-small-e.jpg

Kesäkuussa vuonna 1982 syntyi pieni tyttö Italian Toscanassa ja toinen tyttö Keski-Suomessa. Molemmat nauttivat auringonsäteistä ensimmäisnä elinkuukausinaan, kotona oli kaikki hyvin.

Mutta toisesta kasvoi liian pieni ja toisesta liian suuri.

Pikkunainen Toscanasta oli aina luokan pienin, joutui luokkakuvassa eturiviin muiden pätkien kanssa. Iso nainen Jyväskylästä pantiin takariviin poikien kanssa.

Kun pienikokoinen nuori nainen satutti ranteensa 14-vuotiaana eivät lääkärit uskoneet Neiti Italian ikää. Röntgenkuvissa näkyivät lapsen vihreät luut, eivät murrosikäisen naisen. Lääkäri ehdotti hormonilääkitystä, ettei tyttö jäisi liian pieneksi.

Samaan aikaan Keski-Suomessa ison tytön äiti ehdotti tyttärelleen yhtenä vaihtoehtona sitä, että pituuskasvu pysäytettäisiin hormonihoidolla.

Molemmat naiset kieltäytyivät hormoneista.

Italian neidistä kasvoi 155 cm pitkä ja 42 kg painava aikuinen, isolle tytölle pituutta kertyi hyvistä geeneistä johtuen 181 cm ja painoa lähes tuplaten mininaiseen verrattuna.

Pieni aikuinen on aina saanut kuulla olevansa taskukokoinen reppana, pitkän naisen olemuksesta on koko elämän ajan veistelty läppiä ja muuta mukavaa. For your information: We’ve heard them all.

Toinen olisi antanut mitä vain kymmenestä sentistä enemmän, toinen olisi voinut ne ilomielin antaa. Ettei aina joutuisi kurkkimaan toisten selkien takaa. Ja ettei aina olisi jonkun tiellä.

“Missiainesta”, totesivat kohteliaat sukulaiset kylässä käydessään. En osallistunut, vaikka taisin jollain mallikurssilla käydäkin. Missinä kun pitää olla niin kovin laiha, ja minä en ollut. Jokainen nautittu jäätelö valui suoraan reisiin, jatkuva hyötyliikunta, ratsastus, hiihdot sun muut muut eivät tehneet tilanteeseen mitään eroa. Lääkäri totesi, että vatsavaivojen syy oli suurinpiirtein siinä, että kaksikymppisen vartaloni suolisto oli kuin 70-vuotiaalla vanhuksella. Ja kuittailu jenkkakahvoista sai jatkua, tilanteelle kun ei oikein voinut mitään.

Samaan aikaan Italiassa Neiti Pikkuruinen yritti syödä lihoakseen (eli saadakseen itselleen rinnat) mutta totesi olevansa niin sanotusti läpipaskaa laatua. Eli yritykset saada lihaa luiden ympärille, olivat turhia.

Nyt, vuonna 2011 nämä kaksosnaiset ovat samassa työpaikassa Indonesian pikkusaarella italialaisessa sukellusresortissa. Joka aamu he syövät saman aamiaisen, pienen purkin luonnonjugurttia tuoreiden hedelmien kera, paahtoleivän juustolla, lasillisen appelsiinimehua sekä kupin kahvia. Molemmat syövät lounaaksi salaatin ja hedelmiä, illalliseksi riisiä ja indonesialaisittain kokattuna kasviksia. Joskus jotain makeaa. Molemmat juovat usein illalla pari olutta rantabaarissa.

Molemmat käyvät muutaman kerran viikossa lenkillä, tuplakokoinen sukeltaa pikkunaista huomattavasti enemmän.

40-kiloinen nainen ei liho eikä tuplasti painavampi laihdu. Eli huuhaata ovat kaikki  opit siitä, että ruokavaliolla ja liikunnalla voi vaikuttaa siihen, minkä kokoinen on.  Tai sitten tarvitaan oikeita oppeja, osaisiko joku auttaa?

 

Kuva lainattu.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Liikunta

Ihanaa Beancurdia, oletko maistanut?

bean_curd.jpg

Vaikka Singaporesta voi olla montaa mieltä, niin yksi asia on varma: se on kasvissyöjän paratiisi.

Lilyn ihanista ruoka- ja elämäntapapalstoista (muun muassa HaLo ja Shake before use) innostuneena päätin postata minäkin jotain ruoka-aiheista.

Kuinka suomentaisin sanan beancurd? Kyseessä on kuitenkin soijapavuista tehty erittäin pehmeä tofu, jonka koostumus on kuin japanilaisessa silken tofussa ja jota syödään kuin meillä kaurapuuroa. Joukkoon on lurautettu hieman siirappia ja ruoka nautitaan lämpimänä. Eli toimii erityisen hyvin aamiaisena tai vaikkapa välipalana.

Beancurdia myydään monessa paikassa Singaporessa, mutta itse ostan sen lähes aina Mr. Bean –nimisestä kulmaravintolasta, josta saa erilaisia soijatuotteita mukaanvietäväksi. Soijamaitoa, erilaisia kahveja ja frappeja, soijajäätelöä (miltä kuulostaisi esimerkiksi green tea soya ice cream?), soijasmoothieta eri hedelmillä tai vaikka sellerillä, beancurdeja maustettuna esimerkiksi inkiväärillä tai mantelilla sekä monia muita ihmeellisiä take away –tuotteita. Katsasta tuotevalikoima täältä.

Beancurdissa on hurjasti proteiinia ja se on hyvin maukasta mutta kuitenkin aika mietoa sekä tuntuu ihanalta suussa. Vein sitä kerran flunssaa ja kuumetta potevalle kaverilleni ja pehmeä, hieman makea tofu oli ainut asia, mitä poloinen pystyi siinä hetkessä syömään.

 

Saako tätä herkkua Suomesta?

Tai

Osaistko sinä kertoa, kuinka beancurdia voisi tehdä itse?

 

Nyt…

…rakastan

1. Lilyn ruokapalstoja

2. Kesää (poltin nenäni eilen veneellä, auts)

3. Dive Master Traineeta, jotka ovat aina niin hauskaa seuraa

 

…en rakasta

1. Kaikkien Suomifestareiden missausta

2. Kissojen rotta-, hiiri- ja liskolahjoja sängyssä

3. Reissumies-tuliaisten loppumista

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Matkat