Paluu koulunpenkille

Thaimaan kauniit paratiisirannat, ihmiset nauttivat auringosta ja iltapäivädrinkeistä varjojen alla. Yksi lukee kirjaa riippumatossa, toinen nauttii banaanipannukakkuja ja mangoshakea aamiaiseksi. Mutta en minä.

Minä olen tullut Thaimaahan opiskelemaan. Päivät kuluvat kylmässä luokkahuoneessa fysiikan tai fysiologian parissa taskulaskin kourassa. Välillä valmistellaan esitelmiä tai istutaan uima-altaan pohjalla värjäämässä hiuksia vihreäksi. Ja jos pääsemme veneelle, tapahtuvat sukellukset hiekkapohjalla sataman lähistöllä maskinpoiston demonstraatiota harjoitellessa. Kaiken lisäksi maksan itseni kipeäksi tämän vuoksi!

Edellisen kerran istuin koulunpenkillä maaliskuussa 2005 Singaporen elokuva- ja tv-koulussa. Kun öhöm tammikuussa 2007 sain vihdoin lopputyön palautettua ja kädessäni oli tutkintotodistus, lupasin itselleni, ettei minun tarvitsisi enää vääntää esitelmiä ja kotiläksyjä. Toisin kuitenkin kävi, ja nyt huomaan jälleen kädet täristen pitäväni esitelmää pelastussukelluskurssin panikoivan sukeltajan käyttäytymistavoista tiukalle PADI-raadille, joilta ei jää yksikään esitelmäni puute huomioimatta.

En olisi ikinä kuvitellut, että minusta tulisi jonain päivänä opettaja. Tai no kouluttaja, sukelluskouluttaja, joka opettaa ihmisiä sukeltamaan – turvallisesti. Mikään laki ei estä ketä tahansa nappaamasta sukelluslaitteita selkäänsä ja menemästä sadan metrin syvyyteen kokeilemaan rajojaan. Mutta kukaan ei sinua suostu meren keskelle viemään, ellet ole ensin suorittanut sukelluskurssia. Ja hetken päästä minä olen yksi niistä onnekkaista, jotka saavat viedä uteliaita ihmisiä tutkimaan merenalaista maailmaa ensimmäisen kerran elämässään. Nyt täytyy vain keskittyä, että läpäisen loppukokeet ja pääsen tekemään jotain sellaista, mitä olen aina halunnut. Uskomatonta, mutta todellakin nautin opettamisesta.

Pari päivää sitten Thaimaassa vietettiin uutta vuotta, ja jostain hieman epäselvästä syystä uusi vuosi pitää aloittaa puhtaana, joten ei muuta kuin vesipyssyt kouraan ja jengiä kylvettämään. Joka ikinen kadulle uskaltautunut turisti tai paikallinen huomasi muutaman minuutin päästä olevansa läpimärkä. Lapset ja lapsenmieliset pitivät hauskaa sydämensä kyllyydestä vesipyssyjen ja ämpäreiden kanssa. Me luokkatovereinemme istuttiin luentosalissa lähes koko päivä, mutta onneksi iltapäivällä opettaja antoi armon käydä oikeudesta ja päästi meidätkin temmeltämään vesisammioiden äärelle. Ilta vesi-ilmapallojen kanssa oli juuri sitä, mitä kaipasin tiukkojen koulupäivien keskelle. 🙂

 

NYT…

…rakastan

1. Thaimaalaista ruokaa

2. Aurinkoa (koska täällä oli ne kamalat tulvat ihan hetki sitten)

3. Opettamista

 

…en rakasta

1. Kotiläksyjä

2. Aikaisia aamuja

3. Painetta arvosanoista