Viidakkorumpu kumisee – Juoruämmät liikkeellä
Paluu trooppiselle palmusaarelle Kapkaupungin “tavallisen elämän” jälkeen oli jälleen pienoinen kulttuurisokki. Että “ai niin, meillä ei tosiaan ollutkaan suihkua kylpuhuoneessa eikä sähköä päiväsaikaan”. Gekot olivat kakkineet sängyn täyteen gekonkakkaa. Vaatekaapit olivat homeen peitossa, vaatteista puhumattakaan. Monsteriampiaiset olivat tehneet pesän meidän kattoon, sisälle. Kissat olivat muuttaneet kotoa resortin keittiön puulieden alle, pennut näyttivät kaivosmiehiltä mustine nassuineen, vain hakku puuttui olalta.
Mutta henkeäsalpaava koralliriutta viidenkymmenen metrin päässä kotiovelta ja positiivinen asenne auttoivat hetkellisissä “mä haluan jääkahvin ja semmosen automaattisen robotti-imurin just nyt” -raivareissa. Melkein viimeinen niitti oli macbookin hajoaminen liian kosteuden vuoksi, mutta päätin kääntää sen voitoksi tarttumalla Plants vs. Zombies -tietokonepelin sijaan Learn Bahasa Indonesia -oppaaseen. Apa kabar? (Miten menee?) Baik baik! (Hyvin menee!)
Vaikka olen viettänyt tällä kohtalaisen pienellä saarella jo aika monta kuukautta elämästäni, on saaren tutkiminen jäänyt riutan tutkimisen jalkoihin. Päätettiin siis viidakkomiehen kanssa lähteä tutkimusretkelle toiselle rannalle. Vesipulloinemme reippailtiin toiselle puolelle saarta ja meinasin tukehtua viimeisiin vesipisaroihin kuullessani paikallisten koru- ja kookoskauppiaiden huutavan “hello Jemma”. Kaikki tiesivät, kuka olen. Tarua todellisempi viidakkorumpu oli kumissut ja uuden bulen (valkoihoisen länkkärin) saapuminen saarelle oli kaikkien tiedossa. Kalastajien juoruämmävaimot eivät mitään muuta tee aamusta iltaan kuin puivat uusia karlotteja eli kuulumisia eli juoruja. Ja samalla ehkä myyvät muutaman sarongin ja t-paidan turisteille.
Eli mä olen nyt sitten kuumin puheenaihe täällä maailmankolkassa. Repikää siitä! :D
NYT…
…rakastan
1. Omaa pientä kotiani
2. Juoruja!
3. Elämää ilman appivanhempia
…en rakasta
1. Gekonkakkaa lakanoissa
2. Homeista tyynyä
3. Nyrkkipyykkiä