Auringon varjossa

Auringon varjossa

2018 Marraskuun alusta lähtien olemme mieheni ja koirani kanssa asuneet Espanjan Marbellassa.

Haaveista teimme totta tänne tulemalla ja tavoitteenamme on siis vältellä Suomen räntäsade ja pimeä talvi.

Haluamme myös olla Los Pacosissa talvehtivien mieheni vanhempien lähettyvillä nyt kun toinen heistä on muistisairas.

Hoidamme arkea ja duunit täältä käsin, tarvittaessa Suomessa piipahtaen. 

Erilaista talven vietto täällä on, jokaisessa päivässä on valoa ja pieniä onnen palasia auringosta tulevien säteiden muodossa.

Valo vaikuttaa omalla kohdallani voimaannuttavasti ja energisoivasti.

Täällä elämme ihan tavallista arkea. Ei ole aikaa eikä herkästi palavana tarvetta makoilla aurinkotuoleilla:)

Valitettavan vähän olemme ehtineet lähiseuduilla reissailla, mutta ehkä sekin aika tulee. 

Aamuisin katson merelle kermakahviani siemaillen. Elän unelmaani.

 

Senkin sika

Röhkäisy puskasta iltapimeässä koiralenkillä. Aviomiehen mielestä kuvittelen, kun kerron kotona mitä kuulin.

Minä sanon, että takuulla tunnen sian röhkimisen äänen. Koirakin lähti vimmassa vetämään kotia kohti äänen kuultuaan.

Yritän unohtaa tämän aiheen.

Muutaman illan kuluttua, mieheni täristen kotiin tullessaan kertoi että ajoi melkein kolarin autolla 8 villisian lauman kanssa kotiporttimme luona.

Päätimme että liikumme jatkossa kimpassa koiralenkeillä aina kun mahdollista. Pääsääntöisesti nämä otukset kuulemma väistävät ihmisiä ja koiria, mutta jos niillä on porsaita tai ovat loukkaantuneita, ovat vaarallisia.

 

Haukut

Koirien kohtelu on yleisesti ottaen huonoa täällä. Niitä on hylättynä kaduille, koirapuistoon. Jotkut elävät laumoissa vuorilla.

Espanjan opettajamme varoitti:

-Älkää jättäkö valkoista koiraanne hetkeksikään vartiomatta minnekään, on niin erikoinen, että varastetaan autostakin. 

Opettaja kertoo mihin varastettuja koiria käytetään. En halua kuulla enempää.

Seuraavana aamuna lähden koiramme kanssa ulos. Roskiksen luona haukkuu iso koira. Odotan sen isännän tai emännän paikalle tuloa.

Ei tule isäntää tai emäntää. Koiralla ei ole pantaa tai remmiä. Peräännyn oman koiramme kanssa varovasti porttiemme sisäpuolelle.

Koira on edelleen seudulla pyörimässä.

En rehellisyyden nimissä tiedä mikä on oikein. Ilmoittaa rankkurille joka ehkä saa sen kiinni ja vie lopetuspiikille, vai se että se jatkaa elämäänsä villinä ja vapaana, monille vaaroille alttiina.

 

Se Perjantai

Koira shokissa eteisessä vastassa.

Terassin ovi säpäleinä.

Sirpaleita olohuone täynnä.

Kaapit pengottu. 

Kaikki ylösalaisin.

Soitan hätänumeroon:

-Mene aamulla poliisiasemalle tekemään ilmoitus, meillä on nyt kiire. Jos ei teillä kukaan ole kuollut eikä loukkaantunut, voitte hyvin jäädä sinne yöksi.

Jep jep..

Elämä paiskoo. Ihminen muuttuu tälläisten tapahtumien takia. Ja oppii että ne tarinat joita kuulee, voivat sattua myös omalle kohdalle.

Meidän tapauksessamme oli onni myötä, koira selvisi ilman fyysisiä vammoja ja on mukanamme jatkossa aina kun mahdollista. 

Se on nyt myös opittu, ettei  ammattirosvoja isokaan koira pelota.

 

Torstain Katse

Torstaina nainen koko päivän vanhassa autossa porttimme vieressä.

Muistan että hain silmä ei reagoinut, kun otin katsekontaktia.

Jäätäkin kylmempi.

Likainen.

Tiedonantaja.

Paskiainen.

Rosvo.

Jälkeenpäin ynnäiltynä kuvio oli selvä. Olimme kyttäyksen kohteena. Murto meidän ja naapuritalon asuntoon perjantaina myöhään tapahtui 1,5 tunnin poissaolon aikana. En voi välttyä ajatukselta, mitä olisi tapahtunut jos olisin jäänyt kotiin. Jos vorot eivät pelkää 40 kg koiraa, pelkäisivätkö ne yhtä naistakaan.

Jatkossa kuvaamme kaikki kadunvarren autot ja ihmiset jotka pihapiirissä liikkuvat ilman asiallista lupaa.

 

Uusi Vuosi

Enkeleitä. On olemassa. Hyviä ihmisiä, jotka tarjosivat omaa kotiaan meille tapahtuneen jälkeen. Saimme vinkin että saisimme halutessamme käyttöömme 24/7 vartioidun asunnon helmikuun alusta alkaen. Ei varmasti ole vaikea kuvitella tartummeko tarjoukseen.

Annan varjon puolella olevien jatkaa elämäänsä.

Yritän ymmärtää heidän tekemisilleen syitä, niitä löytyy varmasti (työttömyys on korkea edelleen täällä). Mutta, en silti voi hyväksyä vorojen tekosia.

Teen itse jatkossa toimenpiteet, jotka pitää tehdä.

Muutamme ja muutumme. Liiallisen kiltteyden aika on ohi. 

Keitän kahvit.

Katson aamuaurinkoon. 

Kyllä tämä kuitenkin kaikesta huolimatta räntäsateen voittaa.

 

Kiitos kun luit ensimmäisen blogini <3