Paradisen Grace ja hörhöt

Elviria

Maisemat vaihtuivat meillä reissulaisilla taas tilapäisesti kun Nueva Andalucian kämppään oli jo aiemmin tehty varaus 12 päivän ajalle (ennen kuin oli meidän asuntotarpeistamme tietoa). Saimme vuokrattua suomalaiselta mieheltä tälle väliajalle asunnon Elviria nimisestä paikasta. Asuntoalueen nimi on Grace Paradise. Kuulostaa hienolta, eikö vaan? Sitä itse alue ja asunto aitojen sisällä onkin mutta, jälleen heti portista ulos astuessa pimeää aamuin illoin. Ei katuvaloja kuin kilometrin päässä. Samahan se tietysti on Suomessakin maaseudulla ettei katuvaloja juurikaan ole. Vaikuttaa siltä että täälläkin meininki on vähän kuin jenkkilässä, aidattujen alueiden sisällä on turvallista.

Erikoisinta on että väliaikaisasuntomme naapurustossa on ränsistyneitäkin taloja mutta myös todella vartioitu, uusi villa Rolls Royceineen ja AMG mersuineen. Menimme eräänä aamuna koiralenkillä taskulampun kanssa kadulla tämän ”rollssi” villan ohi ihan yleistä katua pitkin rauhassa kävellen. Sieltä pölähti mies kyselemään, että voisiko olla avuksi? Kerroimme että olemme ulkoiluttamassa koiraa. Raamikas mies tivasi että, miksi teillä on taskulamppu? Mieheni selitti että ihan turvallisuus syistä että autoilijat näkevät meidät. Heppu tuhahti  ja meni panssariporttien sisälle takaisin. Mielikuvitus tuollaisesta alkaa tietysti laukata ja tulee mieleen että mitähän toimintaa siellä mahtaa olla, kun noin sähäkkänä ollaan. Yhtenä iltapäivänä törmäsin koiralenkillä nyrkkitappeleviin nuoriin miehiin talon edustalla. Eivät puhuneet espanjaa, vaan selkeästi olivat merentakaa tulleita miekkosia. Tulipa jopa mieleen että voiko näillä kavereilla olla osuutta muutama viikko sitten 20 luodilla rei’itettyyn yökerhomoguliin, joka oli listitty kotiovelleen San Pedrossa.

Kivaa katseltavaa olivat kadun varren aitauksessa hevoset, Roope koiran kanssa käytiin tekemässä heppoihin tuttavuutta aidan läpi. Hevoset suhtautuvat tosi ystävällisesti ja rauhallisesti koiraan. 

Kilttejä hevosia oli kiva katsella yhdessä Roope koiran kanssa. Näitä jäi jopa vähän ikävä.

Jostain syystä budhat tuntuvat seuraavan jokapaikassa meitä.

Erään iltalenkin jälkeen koira rupesin käyttäytymään levottomasti kun katselimme mieheni kanssa tv:tä. Koira tuli nykimään minua ja ramppasi eteisen ja olohuoneen väliä. Olikin hyvä että huomioni oli herätetty. Komeron oven alta valui vettä eteisen lattialle aika reilusti. Lämminvesivaraajan tiivisteet rikki ja putkimies paikalle. Väänsi päävesihanan kiinni, luvaten tulla seuraaavana aamuna uusien tiivisteiden kera korjaamaan. Aika tuuri sikäli että olimme paikalla. Mitähän jos moinen olisi sattunut kun omistaja poissa… Onneksi nyt vahingoilta vältyttiin, kivilattiat ja kivilistat eli vesi ei päässyt imeytymään. Putkimieskin tuli aamulla sovitusti hoitamaan korjauksen. 

Toinen mielenkiintoinen huomio koiralenkin varrella oli talo, josta leijui aamuin illoin vahva marihuanan haju. Ilmeisen yleistä sätkäily tässä(kin) maassa ja vaikuttaa siltä että rakennustyömiehetkin polttelevat kesken työpäivää. 

Hämmentävää oli myös nähdä jonkun matkan päässä, niin sanotun ”hyvän alueen” roskiksessa huumeruiskuja. Tottakai tiedän että huumeita käytetään joka puolella maailmaa ja myös suonensisäsisesti. Mutta että siinä ne ruiskut sitten pötköttelivät päivän valossa sulassa sovussa muiden perus roskien seassa. Olisi kiinnostava tietää ruiskujen taustalla olevat tarinat. Ihmeellistä on ihmisen tarve sekoittaa päänsä, tavalla tai toisella. 

Muovin liikakäyttö

Muutimme takaisin Nueva Andaluciaan 4 päivä helmikuuta. Alue alkaakin jo tuntua kotoisalta. Kävin nuuskimassa uusia kuntoilumahdollisuuksia lähimaastossa ja sain vinkin että reilu kilometrin päästä pitäisi löytyä hyvä punttisali. Etsiskelin kyseistä salia Centro Plaza ostoskeskuksen kulmilla. Näin sporttisen näköisen tummaverikon, päätin rohkaistua ja tiedustelin englanniksi missähän moinen kuntoilupaikka mahtaa sijaita. Siinä sitten aikamme englanniksi höpistyämme, tyttö kysyi että mistä olen kotoisin. No, hänkin totesi olevansa suomalainen ja ystävällisesti johdatti minut oikeaan paikkaan.

Punttisalin tiskillä tein kauppaa kk-kortista. Kuulin taas suomen kieltä selkäni takaa, respapoika huikkasi pariskunnalle, että tämä daami on myös suomesta. Pariskunnan mies tervehti kohteliaasti, mutta nyrpsäkkä typy ei vaivautunut sanomaan mitään. Jälkeenpäin ynnäiltyäni ja suomesta ystävättäreltä vinkkiä saatuani, tajusin että tämä tytteli oli todennäköisesti eräs jonkinasteinen julkkis joka talvehtii Marbellassa. 

Tiskillä työskentelevä poika suositteli minulle power pilates tuntia jossa kuulemma tälläiset yli 30 vuotiaat naiset tykkäävät käydä. En tiedä ajatteliko poju että tuo täti ei varmaankaan kuntosalin puolelle mene. Päätin sitten antaa pojan vihjeestä itselleni mahdollisuuden ja kävin eräänä päivänä tuossa pilateksessa. Ensin ajattelin että mitä mummojumppaa tämä nyt sitten on. Ajatus vaihtui puolivälissä tuntia siihen että mietin millä ihmeen konstilla pääsen kävelemään reilu kilometrin matkan takaisin asunnolle. Tuo tehotunti tulee kyllä jatkossakin kuulumaan meikäläisen valikoimaan.

Hämmentävintä on huomata kuinka paljon ihmisrotu muuttuu muutaman kymmenen kilometrin matkalla. Jos lähdetään Fuengirolasta tänne Marbellaan päin, voi todeta että muovin ylikäyttö on keskittynyt tänne. Eniten töröhuulia ja muovisia rintakehiä mitä missään olen nähnyt! Pakko mainita että näillä parilla näkemälläni suomimisulla, ylähuulen ankkakerroin oli aikamoinen! Luulin tuon jo menneen pois muodista? Tai onkohan se niin että minä olen mennyt pois muodista, jos en tuota ymmärrä:) En missään nimessä tuomitse kauneuskirurgisia toimenpiteitä ja varsinkin iän myötä korjaustarve lisääntyy. Kukin tekee keholleen mitä haluaa. Lähinnä siis kehottaisin etsimään kunnon ammattilaisen apua, määrä ei noissa asioissa näytä korvaavan laatua, ennemminkin pilaa hyvän lähtötilanteen luonnostaan kauniilla nuorilla naisilla.

Todellista muovin vähentämistä näkee täällä kaupoissa, Lidl ei myy enää muovikasseja (tarjolla kestokasseja sekä paperikasseja) ja nyt myös Mercadona ketju ilmoitti lopettavansa muovikassien myymisen. 

Toinen kotimaa?

Todella kaunis auringolasku Elvirian rannalla.

Positiivista näissä minimuutoissa on ollut erilaisiin alueisiin tutustuminen. Costa del Solin alue on sikäli mielenkiintoinen että luonnonkin maisema vaihtelee lyhyellä matkalla todella paljon. Ihmispopulaatioon liittyvä vaihtelua esiintyy Fuengirolan 1 euron viinikerhoissa nuokkuvista jäsenistä Marbellan slimmeihin, kovempien päihteiden käyttäjiin jotka jaksavat sliipattuina edustaa yössä ilta toisensa jälkeen. Ruokakulttuuri vaihtuu myös roimasti lyhyen matkan sisällä. Pakko kehua tätä Marbellan suuntaa ruuan suhteen, ravintoloissa syöminen on samanhintaista kuin alkupäässä rannikkoa eli ei mitenkään ylihinnoiteltua mutta ruoka on huomattavasti laadukkaampaa. 

Olemme viihtyneet täällä auringossa hyvin. Itse nautin suunnattomasti ettei koiralenkille lähtiessä tarvitse pukea montaa kerrosta vaatetta eikä nastakenkiä. Niinkin hyvin olemme pitäneet ilmastosta, että päätimme jatkaa oloamme toukokuun lopulle näillä näkymin. Aurinko on polttavaa vaikka lämpötilat eivät ole helteiset, suurinpiirtein +12-22 asteen välillä. Itse käytän 50 suojakerroin voidetta päivittäin.

Joku kysyi, että aiommeko muuttaa tänne pysyvästi? Tuskin. Ainakaan vielä. 

Kiitos kun jaksoit lukea <3