Gallian teurastaja

Gallian teurastaja

Elämä Nueva Andaluciassa on asettunut uomiinsa. Pidän seudusta erittäin paljon! Olen löytänyt hyvät kaupat läheltä, luomulihakauppa ja luomuvihanneksia ja hedelmiä myyvä kauppa saman kadun varrella. Lihakaupassa (The Galician Buthcer) saisi lasillisen viiniä vaikka maanantai aamuna kun menee asioimaan, en vielä ole tarttunut tarjoukseen. Ehkä joku päivä innostunkin lasilliseen:). Mikä parasta, tästä kaupasta saa hyviä luita koiralle.

Vihanneskaupan nuori myyjäpolvi on käynyt selkeästi asiakaspalvelukoulutuksen. Vanhemmat rouva asiakkaat hyristelevät tyytyväisenä kun poika tiskin takaa jaksaa jutustella sujuvalla englanninkielellä heille. Joka ikinen kerta maistiaisiksi tarjotaan luomumansikoita ja syötti toimii, lähden aina muiden ostosteni ja myös mansikkalaatikon kanssa kaupasta. Omistaja äiti ei englantia puhu, mutta valvoo myytävien tuotteiden laatua tarkasti. Olin kerran valinnut askin vadelmia tiskiltä, äiti kipitti takahuoneeseen hakien uuden satsin josta tarkisti yksi kerrallaan että kaikki kunnossa.

Lihan laatu on erinomainen. Vaikka Suomestakin saa luomulihaa ja löytyy hyviä lihatiskejä, silti en rehellisyyden nimissä ole ikinä näin maukkaita pihvejä tai kanaakaan aiemmin syönyt. Selkeästi ikuinen kesä täällä antaa oman makunsa kun mahdollistaa ympärivuotisen laiduntamisen ja karjan ruoholla kasvamisen.

Hyvää kalaa on vaikea löytää. Johtunee myös omasta rohkeuden puutteesta kokeilla uutta. Lohta myydään kaupassa ja ravintolassa mutta kuten isäni (joka on vannoutunut kalastaja) sanoo, tuollaista muovipussi ”p…kaa” ei ole syytä syödä, ainakaan kovin usein. Lubina (meribassi) niminen kala on ihan ok, ei toki vedä vertoja Suomalaiselle kuhalle tai siialle.

Aito teurastaja oli odottelemassa lihakaupan edessä eräänä päivänä. Useita poliiseja autoineen, täydet suojavarusteet päällä estämässä tieltä läpipääsyä. Yksi poliiseista oli sormi rynnäkkökiväärin liipasimella osoittamassa suuntaan josta kävelin. Meni iho kananlihalle, vaikka tiesinkin ettei tälläisen normitalliaisen ole syytä pelätä. Kuulemma tältä rannikolta tulee eurooppaan paljon huumeita Afrikasta. Lienevätkö poliiisit saaneet vinkin jostain kun noin topakkana olivat keskellä kirkasta päivää odottamassa?

 

Terveellistä elämää

Olen säännöllisesti käynyt kuntoilemassa lähellä olevalla kuntosalilla ja  toisessa paikassa hot jooga tunneilla. Kuntosalilla pidetään myös viime blogissa mainitsemani tehopilates tunnit. Eräänä päivänä jumppaopettaja kutsui minutkin kahville, on kuulemma tapana pilates ryhmäläisten kanssa käydä rupattelemassa toisinaan tuntien jälkeen. Kahvilaan oli kerääntynyt myös muita eripuolilta maailmaa tänne asettuneita naisia.

Yritin parhaan kykyni mukaan liimata leukani kiinni, ettei se auennut vilkkaasti käynnistyneen keskustelun sisällöstä.

Täysin estotta vertailtiin kauneusleikkauksien tasoa ja kertoja, tohtoreita joilla oli käyty tissit ja luomet ties kuinka monetta kertaa leikkauttamassa. Tämä on erilaista verrattuna suomalaiseen kulttuuriin, melko hyvin saa kaverin tuntea että ruvetaan tuollaisista asioista avautumaan.

Eihän näissä jutuissa mitään pahaa ole, mutta kyllä siinä suomityttö oli ihmeissään hammaslaminaatti/muovikynsi/tekoripsi/suihkurusketus/turkisliivi rouvien seurassa.

Vaivuin hetkeksi ajatuksiini kun en jaksanut ruveta osallistumaan keskusteluun. Siinä sitä vaatimaton Oinasjoen likka istui rikkinäisen Musti&Mirri mainosrepun kanssa ”vuittoni” rouvien kanssa kahvilla. Elämä on kuljettanut melkoisen matkan erilaisine oppeineen. Ei meillä lapsuuden kodissa vielä -80 luvun alussa edes ollut sähköä eikä sisävessaa ja täällä sitä nyt sitten ollaan, hiljaa tyytyväisenä omasta, melko maanläheisestä tyylistä. Onni ei ole riippuvainen laukun merkistä.

Itse en viitsi ennen treeniä meikata enkä tällätä.Tästä kahvihetkestä kuitenkin seurasi se, että ensi kerralla luultavimmin saatan sukia hiukset hivenen siistimmäksi ennen jumpalle menoa 😉

Palasin hetkeen ja yritin parhaan kykyni mukaan nähdä naisten kuorten alle. Loppujen lopuksi paljastui että ihan tavallisia naisia siellä lymyilee tavallisine haasteineen,mm. ikuisia dieettejä ja repsahduksia. Yksi oli vakuutusyhtiössä töissä, yksi lentoemäntä ja yksi fysioterapeutti jne.. Ihan hauska hetki, muttei näistä varmasti syvällisiä ystävyyksiä synny.

Vaikka nämä naiset tavoittelevat (niinkuin meistä aika moni, minäkin) kauneutta,terveyttä ja nuoruutta, minun idolini on toisella puolella mäkeä sijaitsevassa joogapaikassa treenaava, yli 70 vuotias nainen. Niin kaunis, hoikka, pajunvitsamainen vartalo, ihana harmaa tukka. Ei muovia. Terveys ja tasapaino huokuu hänestä sisältä ja ulkoa.

Itse aloitin kuntoprojekti 50:sen viime syksynä.Ajatuksena oli olla tipattomalla ja sokerittomalla tasan vuosi ja treenata itsensä huippukuntoon lokakuun 2019 alkuun mennessä kun tupsahtaa puolivuosisataa mittariin. No, ihmisiä kun ollaan, äärimmäinen kurinalaisuus repesi ja kyllä, olen ottanut ruuan kanssa punaviiniä ja syönyt taivaalliselta maistuvaa porkkanakakkua, hyvässä seurassa alakerran ravintolassa. Mutta, ehkä iän mukanaan tuoma armollisuus voi olla hyvästäkin ja eihän elämä noihin pieniin lipeämisiin lopu. Ymmärrän etteivät pienet poikkeamat haittaa projektin onnistumista jos päälinjat pysyvät kunnossa.Projekti 50 jatkuu. Rennommin, ilman liiallista pipon kiristystä.Katsotaan mitä tapahtuu.

 

Käyn treenaamassa M13 punttisalilla.Salilla on oma ravintola josta saisi tilattua vaikkapa henkilökohtaisesti mitoitetut kisadieettiruuat.

 

Pramein näkemäni ravintola löytyy lähinurkilta. On niin överi että on jo sen takia omalla tavallaan hieno. Käytiin vaan kurkkaamassa, ei jääty iltaa istumaan:)

 

Sosiaalista kanssakäymistä

Kontaktit paikallisiin typistyvät valitettavasti kaupan kassalle ja ravintoloihin. Niissä parhaan kykyni mukaan yritän käyttää suppeata espanjan kielen sanavarastoani, jota kuitenkin kartutan päivittäin Duolingo sovelluksella treenaamalla.Piti aloittaa opinnot ihan kunnollakin mutta opettajalle tuli henkilökohtainen este ja pääsemme starttaamaan vasta maaliskuun puolivälissä, innolla odotan tuota hetkeä.

Koiran kanssa tutustuu helposti täälläkin ihmisiin. Törmäsimme eräänä iltana mukavaan nuoreen naiseen joka olikin suomalainen maailmankansalainen. Hänellä oli kiva pieni koira jonka kanssa Roope juoksenteli. Koirapuistoja ei täällä ihan lähellä ole. Ehkä parempikin niin, kävimme 30 kilometrin päässä Los Pacosin puistossa muutama viikko sitten ja meidän hyvähermoinen Roope koiramme joutui tappeluun. Ikinä ei ole tarvinnut aiemmin Roopen tapella, osaa hyvin blokkailla ärhentelijät, mutta nyt oli niin hanakka ärsyttäjä malinois uros, että myllyhän siitä tuli. Alkaa tietysti tuo 3 vuoden ikäkin meidän pojalla olla tunteita herättävä muissa uroksissa. Oli toisaalta hyvä nähdä että meidänkin poika osaa puolustautua. Rei’ittä ja säikähdyksellä onneksi kuitenkin selvittiin.

Roope odottelemassa kavereita läheisellä viheralueella. La Concha vuori taustalla.

 

Kaikki hyvin Nueva Andaluciassa.

Kiitos kun jaksoit lukea!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *