Maailman tylsin hiushistoria

Lilyn hiusteemaviikon kunniaksi kokosin hiuspäiväkirjan omista hiusmallin vaihdoksistani (ja etenkin niiden puutteesta). Hiuksien kanssa olen sitä äärimmäisen tylsää tyyppiä, joka harvoin vaihtaa hiustensa väriä ja leikkausta lähes yhtä harvoin. Perustoiveeni kampaajalla on siis ”tasoitus ja vaaleita raitoja”, mutta lähdetääs katsomaan.

Ensimmäisen ”radikaalin” muutoksen tein siihen asti 17 vuotta kestäneeseen vaaleiden pitkien hiusten putkeen lukion kolmannella luokalla, syksyllä 2003. Menin tuolloin hiusmalliksi Cutrinille ja minulle leikattiin ensimmäinen otsatukkani. Kuvassa olen kylläkin tainnut ehtiä saksia omaa otsatukkaani lyhyemmäksi, ainakin sen tasaisuudesta päätellen…

Seuraavaksi vanhin kuva, jonka koneeltani löysin, on ystäväni kamerasta vuoden 2006 vapulta. Hyppyä tässä siis on monta vuotta, mutta tässä välissä kasvatin otsatukkani pois ja palasin ”tasoitus ja vaaleita raitoja” -tyyliini. Tämä kuva nyt ei ole edustavin, mutta tuolloin olin sanotun pitkähiuksisen kauden jälkeen napsaissut taas ensimmäistä kertaa lyhyemmäksi… rikotuksi polkaksi? Väri säilyi..

Kolmas kuva on opiskelijabileistä syksyltä 2007. Hiusmalli piteni, mutta pysyi rikottuna, sivuotsiksella tottakai… Nice. Arvatenkin sama hiusmalli on myös alemmassa kuvassa marraskuulta 2007.

Joulukuussa 2007 leikkautin sitten hieman tasaisemman pitkän polkan. Sivuotsis tosin näytti olevan vielä silloinkin se mun juttu :D Väri pysyi samana edelleen, raitoja raitojen päälle vaan!

Vuoden 2008 elokuussa (tarkemmin kuva on Flow’sta) olinkin sitten jo kerennyt kasvattaa perinteistä malliani takaisin… Aurinko vielä vaalentaa lisää hiuksiani, joten kesällä mulla on usein ollut tuhkanvaaleat hiukset. Kuten myös kesällä 2008, siis.

Sitten loikataan tammikuuhun 2009 – mitään mielenkiintoista tässä välissä ei tapahtunut, paitsi että annoin näköjään juurikasvun kasvaa ja kesävaaleus on hävinnyt…

Toukokuussa 2009 olen JÄLLEEN palannut rikottuun puolipitkään malliin. Luojan kiitos sivuotsis on jäänyt historiaan… Juurikasvusta päätellen en ole juurikaan vaivautunut raidoittamaankaa hiuksiani.

Leikkaa kerran, anna kasvaa loppuvuosi -konseptilla näköjään mennään sitten koko 2009. Kuva syyskuulta 2009.

Kasvatusprojekti on edennyt toukokuussa 2010 jo siihen vaiheeseen, että hiuksiani voi kutsua pitkiksi. Otin niihin tosin kokovaalennuksen kyllästyttyäni ikuiseen raidoittamiseen.

Kesä 2010 menee samalla kaavalla kuin 24 edellistäkin, eli en tee mitään hiuksilleni, jotka vaalenevat auringossa. Juurikasvun saatoin sentään kerran värjäyttää. Mutta sitten! Syksyllä 2010 tuntui, että olen kaiken kaikkiaan niin kyllästynyt blondeihin hiuksiin, että haluan trendikkäät maantienväriset. Kuvan kevytväri ei tietenkään pysynyt päässä, joten ennen pitkää…

…menen ja leikkautan itselleni otsiksen sekä värjäytän juurikasvuni tummaksi marraskuussa 2010. Otsis jakoi paljon mielipiteitä, mutta pääasia, että itse tykkäsin. Helppohoitoiseksi otsista ei tosin voinut kutsua.

Ennen pitkää uudet hiukset ylikasvoivat ja sitten pitikin jo pitää kiinni. Kuva tammikuulta 2011.

Joten, kesällä 2011 hiukset olivat jälleen palanneet jo vanhaan malliinsa. Muistaakseni huhtikuussa 2011 otin niihin perinteiset raidat ja tasapitkän leikkauksen. Otsatukasta muistuttaa vain lyhyemmät pätkät poskien sivuilla. (Ja kyllä, mulla on toppi päällä tuossa kuvassa.)

Viimeisimpänä temppunani olen palannut pitkään polkkaan syyskuussa 2011. Luulin ratkaisun olevan kovinkin rohkea, mutta löydettyäni nämä kuvat tajusin, että olen ollut yhtä rohkea jo vuonna 2008. Ei kehitystä siis. 

Sellaista! Löytyykö keneltäkään yhtä tylsää hiushistoriaa? :)