Isosiskon vinkki onkin maksettu mainos

Luitteko Hufvudstadsbladetin artikkelin? Mikäli ette, niin tämä postaus avannee kuitenkin hieman lisää omia mielipiteitäni blogeissa mainostamisesta.

Pitkän linjan bloggaajana olen nähnyt koko blogiskenen kasvun pienen piirin harrastuksesta kaupalliseksi, ja koen nyt HBL:n jutun jälkeen olevan hyvä aika puolustaa muutamia mielipiteitäni koskien mainostamista blogeissa.

Oma linjani mainosten ja yhteistyön suhteen blogissani on se, että mitään, mitä en voi tosissani allekirjoittaa, en lähde blogissani esittelemään. Monet väittävät samaa, mutta väittäisin itse muutaman blogin huonontuneen liian sekalaisten yhteistyökuvioiden vuoksi siitä huolimatta, että linjauksen on väitetty olevan samankaltainen. Linjani on tiukka – joskus jopa meikkejä, joista olen oikeasti pitänyt hullun lailla, on tuntunut vaikealta esitellä blogissa, kun kauneudenhoito ei sinällään kuulu millään tavalla blogini alaan ja siksi niiden esitteleminen on tuntunut hieman perustelemattomalta. Jo sen perusteella voin vain kuvitella, kuinka hankalalta tuntuisi yrittää ujuttaa postaukseen mitä tahansa vielä kauempana olevaa, vaikkapa koiran puruleluja tai jätekuljetusyhtiötä tai mitä ikinä.

Ujuttaa siksi, että nimenomaan ujuttamiselta se tuntuu. Blogini on kuitenkin yksi lempiharrastuksistani, kirjoitan tätä edelleen vain kirjoittamisen (ja vaatteideni esittelemisen…) ilosta, eikä tämä ole minulle pääasiallinen elinkeinoni. Mainospostaukset ovat parhaimmillaan (mainostajan kannalta) ja ehkä epäilyttävimmillään lukijan kannalta silloin, kun mainostettavan tuotteen kehut esitetään bloggaajan mielipiteenä, vaikka ne olisivat vain yhteistyön sanelemia.
 
Don’t get me wrong. Itse mielelläni kirjoitan tuotteista, jotka koen kehumisen arvoiseksi ja omalle kuvitellulle lukijaryhmälleni mielenkiintoisiksi, ja teen mielelläni yhteistyöjuttuja, joissa en koe olevani räikeästi hyväksikäytetty. Osaan kuitenkin kieltäytyä yhteistöistä, jotka eivät tunnu hyviltä ideoilta. 

”Dear xxxxxxx,

Thank you for your e-mail. I’m sorry to inform you that I will not be interested in this cooperation as I do not think that your product would fit my blog’s concept (fashion-only). Thank you for your interest in my blog and I wish you all the best :)
 
Kind regards, Aurora”

Onneksi useat blogit ovat tietoisia piilomainontaa koskevasta lainsäädännöstä ja ovat siksi alkaneet merkitä mainospostauksiaan erilaisilla huomiokohdilla. Tietenkin myös osa mainospostauksista ei jätä epäilystä luonteestaan – joskus blogin genren ja mainostettavan tuotteen ero on niin räikeä, että pistää itseäni lukijana ärsyttämään. Ei siitä tosin voi oikein bloggaajaa syyttää, mikäli on tarvinnut kyseisen tuotteen ja blogeilla ei muutenkaan tienaa kummoisesti, joten tavaralahjojen/pienten korvausten vastaanotto ei ole kovin tuomittavaa – se ei vain ole mielestäni hyvin kohdistettua mainontaa (vaikkakin mainostajalle ilmaista).

 

Jokainen bloggaaja voi kuitenkin miettiä sisimmässään, että onkohan moiselle ilmaiselle roinalle aina oikeaa tarvetta ja käyttöä; ja kannattaako blogin imagoa tuhota tunkemalla sinne liikaa turhia yhteistyöpostauksia.
 

 
Tästä aasinsillalla siihen juttuun, jonka mainitsin HBL:n haastattelussakin, että välillä ärsyttää kaikkien bloggaajien puolesta täysin ilmaisen mainoshyödyn kalastelijat. Bloggaajat laittavat blogiinsa huomattavan määrän aikaa ja panostusta – usko tai älä, pahimmillaan esim. ”kopioi nämä katutyylit” -postauksen tekemiseen voi mennä 4 tuntia aikaa. Ja asun kuvaaminen. Ja sitten perään seuraava postaus. Ja kommentteihin vastaaminen. Niskat menevät aivan yhtä jumiin kuin päätteen ääressä toimistossa ja toisekseen saa kärsiä myös luoville aloille tutusta(?) inspiraationpuutteen tuomasta ahdistuksesta. Bloggaaminen on ihana harrastus, mutta tietylle tasolle menemisen jälkeen se käy työstä.

 

Bloggaajalla on lisäksi oman käsitykseni mukaan vuorovaikutteisuuden vuoksi läheisempi suhde lukijoihinsa kuin esimerkiksi muotilehdellä. Tämän vuoksi mainostajan kannalta blogissa mainostaminen on herkullista, sillä lukijat – minä itsekin blogien suurkuluttajana – kokevat bloggaajan kirjoittaman tuotesuosittelun luotettavammaksi kuin mainosbannerissa vilkkuvan ulkopuolisen ”Paras tuote vuonna 2012” tms. kehut.

Näiden syiden vuoksi olisi siksi perusteltua, että bloggajille tarjottaisiin myös selkeää hyötyä mainosten kirjoittamisesta. Maksavathan mainostajat lehdillekin – ja jos joku luuli, että meikkipalstalla kuukauden tuotteiksi valittuja ripsivärejä ei ole saatu mainostajilta ilmaiseksi, on hän väärässä. En tarkoita, että kaikesta tulisi saada rahaa, mutta joku tolkku mainoskampanjoiden hyötysuhteessa pitäisi olla. Ahneus on pahasta, mutta sanon suoraan, että itse en viitsi lähteä sotkemaan blogiani mainoskampanjalla, jos siitä tarjotaan minulle hyötynä vain lämmintä kättä.

Ongelma tässä tietenkin on se, että todennäköisesti aina on joku, joka lähtee ilmaiseksi arpomaan tavaroita, vaikka ei saa siitä mitään muuta kuin hyvän mielen jonkun lukijan voittaessa. Mikäli jokainen bloggaaja osaisi vaatia edes jotain vastapalvelusta mainostajalta, voisi bloggaajista useampi saada jopa kohtuullisen elannon blogista eikä hyötysuhde mainostajalle olisi niin 6-0. Tällä hetkellä blogin täytyy olla hyvin iso tai portaalin alla, jotta tuloilla voisi elää. Useampi blogilla elävä tarkoittaisi varmasti paljon laadukkaampia ja elävämpiä blogeja – ja lukija hyötyisi. Blogien lukeminen kun ei edes maksa mitään, parhaimmillaan laatu on muotilehden tasoista – ja ”artikkeleita” ilmestyy joka päivä.

 

Yritin pitää jutun lyhyenä, mutta aika pitkä nitinä siitä tuli. Teksti on siivoamatonta tajunnanvirtaa, joten mikäli jokin jäi ihmetyttämään/ärsyttämään, niin kommenttiboksiin vaan. Oion väärinkäsityksiä mielelläni.

 

Lopuksi kiitos Natalle ja Peppelle inspiraatiosta tähän postaukseen.