Ladataan...
Avaruuslaulu

Me olemme muurahaisia lasikuvun alla, lasikuvun, jonka rajoja emme hahmota. Joku tuolla ylhäällä katselee menoamme ihmetellen.

On minun vuoroni nukkua pitkään. Heräilen astioiden ja legojen kilinään, mutta onnistun nukahtamaan uudestaan. Välillä pienet jalat vilistävät huoneen poikki, ja joku kopsahtaa viereeni lauleskelemaan. Sitten joku tulee hakemaan lauleskelijan pois, ja sanoo hänelle: "Låt mamma sova!"

Minut herätetään aamiaiselle yhdeltätoista. Mies ja lapsi tulevat syömään päivän toista aamupalaa minun kanssani, ensimmäisen he ovat syöneet puoli kahdeksalta. Yritämme opettaa lapselle Sormusten herra-leffoista tutun termin "second breakfast". Lapsi sivuuttaa höpinämme hienotunteisesti. Aamukahvi maistuu upealta pitkien unien jälkeen. Olen karsinut viime aikoina elämästäni kaikenlaista, mutta kahvista en pysty luopumaan.

Lähdemme melko pian miehen vanhempien luokse, kunhan olen päässyt eroon aamutakista ja saanut piirrettyä itselleni silmät. Teen sitä ennen Instagramiin huipputärkeän äänestyksen siitä, pitäisikö minun värjätä hiukseni taas hennanpunaisiksi.

Mies soittaa matkalta tunnustelupuhelun: mitä ruokaa hänen äitinsä aikoo laittaa? Kuulemma perunaa, kastiketta, vihanneksia ja lihaa. Käyn siis kaupassa hakemassa itselleni lihankorvikkeen. Lapsi nukahtaa autoon.

Miehen vanhempien luona paistan itselleni vegaanista schnitzeliä. Muilta osin syön kylässä ollessani kaikkea, mutta lihat jätän pois. Nyt kasaan lautaselleni kreikkalaista salaattia, uunijuureksia, perunaa ja viherpippurikastiketta. Miehen siskontyttö kysyy, onko minulla jokin erityinen syy yrittää syödä sillä tavalla kuin syön. Kerron syyn olevan ilmastonmuutos, ja se on kaikessa tyhjentävyydessään oikeastikin se syy. En pysty kalanpalaa puraistessani yhdistämään sitä elävän olennon kokemaan kärsimykseen, se on minulle vain elotonta massaa, mutta ilmastonmuutoksen pystyn hahmottamaan.

Syömme jälkiruuaksi pullaa, omenakiisseliä, jäätelöä ja omenapiirakkaa. Juomme kahvia ja juttelemme. Lapsi kiukuttelee ympärillämme, hänen päiväunensa jäivät liian lyhyiksi. Miehen siskontyttö vie lapsen ulos leikkimään, ja minä luen lehteä. Tunnen itseni onnelliseksi siitä, että saan oman perheeni lisäksi olla mukana myös miehen perheessä. Liityn vaivihkaa kirkkoon puhelimellani. Olen suunnitellut liittymistä jo kauan, ja nyt viimeinkin teen sen. Haluaisin kertoa asiasta jollekin, mutta en saa suutani auki.

Kotona rakennan legoista autotallin ja jäätelökioskin. Kysyn mieheltä, olisiko  minun mahdollista käydä lenkillä. Se on kuulemma ihan mahdollista, jos kerään ensin lapsen levittämät kirjat, ja pidän lapsen pois tieltä sillä aikaa kun mies imuroi.

Juoksen pitkin merenrantaa ja kuuntelen Miika Nousiaisen Juurihoitoa. Ihailen syksyn kultaista valoa. Mietin, pitäisikö pysähtyä ottamaan siitä kuva, mutta en pysty pysähtymään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun lenkkeilen äänikirjan kanssa, ja se tuntuu vähän vaikealta. Tekisi mieli laittaa musiikki soimaan ja antaa rytmin viedä. En kuitenkaan luovuta, vaan pysyn kirjassa. Saan siitä ideoita omaan kirjoittamiseeni, niin kuin usein käy.

Juoksen kuusi kilometriä. Käyn lähikaupassa ostamassa leipää ja kananmunia. Kävelen kotiin raukeana ja tyytyväisenä.

Kotona lapsi nukkuu. Käyn suihkussa ja syön iltapalaa. Soitan äidille ja puhumme hetken. Lähetän ruman kuvan itsestäni perhechattiin. Uhraan pari ajatusta tulevalle viikolle, ja siivoan legot lattialta.

Menen puhtaisiin kirjoittamaan tätä. Mietin, että elämä on kyllä erittäin outoa singahtelua paikasta toiseen. Lentokoneesta katsottuna ihmisen kulku maan päällä näyttää aina jotenkin erityisen liikuttavalta, kuin alapuolella hääräisivät tomerat hyönteiset.

Napsautan Juurihoidon vielä hetkeksi päälle, ja kiitän kuvun yläpuolista tarkkailijaa tästä päivästä.

 

Ladataan...

Ladataan...
Avaruuslaulu

Toivottavasti kukaan ei nähnyt minua eilen. Olin nimittäin liikkeellä vaaleanpunaisessa tekstihupparissa, tiukoissa sinisissä kulutusfarkuissa ja lenkkareissa. En väitä, että pukeutuisin yleensäkään kovin erikoisesti, mutta liian perusvaatteissa liikkuessa tulee sellainen olo, että tekee mieli tiedottaa jokaiselle vastaantulijalle, että "mä tiedän Captain Beefheartin ja Geto Boysin ja ilmastonmuutoksestakin oon huolissani".

Huvittavaa sinänsä, että joidenkin vaatteiden takia voi alkaa pelkäämään, että näyttää siltä ettei ole kuullut ilmastonmuutoksesta :D Mietin aina välillä, että en taida käydä ihan täysillä, kun edes mietin tällaisia asioita...

Tässä autenttinen naama ja kreisi aamutukka, juuri tällä hetkellä kun kirjoitan tätä. En tiedä näytänkö nytkään siltä että tietäisin Geto Boysit, mutta ainakaan ei ole sellainen olo, että tekisi mieli selitellä itseään vastaantulijoille, ja sehän riittää.

Koulu alkaa tänään vasta puolenpäivän jälkeen, joten vielä on aikaa maata sängyssä kuuntelemassa noita kahta, eli C. Beefheartia ja G. Boysia (olen laittanut heidät vuorotellen jonoon Spotifyssa, toimiva yhdistelmä!).

Olin jo varannut tämän aamupäivän kirjoittamiselle, mutta kirjoitin eilen niin älyttömät määrät kaikkea, että nyt laiskottaa. Kirjoitin kolumnin Bill Hicksistä, Haruki Murakamista ja juoksemisesta, sekä toista tekstiä pettämisestä ja ööhh rakkaudesta? Mistä lie, jää nähtäväksi.

Eilen oli pienimuotoinen jouluaatto, sillä ystäväni Riikka toi minulle kassillisen siskonsa vanhoja vaatteita. Uusien vaatteiden ostaminenkaan ei ole niin kivaa kuin jonkun toisen ostamien vaatteiden penkominen! Otin mm. kuvassa häivähtävän farkkupaidan, ja paljon muuta kivaa perusvaatetta, jollaisia en ikinä itse osta, kun ostan aina vain jotain kirpparien kukkahirvityksiä.

Koulussa tuli luokkakaverin kanssa puhe Myers-Briggsin persoonallisuustestistä. Julistin luokkakaverille olevani ENFP, mutta kotiin tultuani en ollutkaan enää niin varma. Entä jos olen muuttunut? Oli pakko tehdä testi uudestaan, ja sieltä se sama kirjainyhdistelmä taas tuli, ENFP. Onkohan olemassa sellaista persoonallisuuden lajia, joka on ENFP, mutta ei itse usko sitä?

Ei kuulkaa, nyt tämä päästä papruun-jaarittelu saa riittää. Ihailen aina muiden blogaajien "10 tapaa tehdä inkiväärismoothie"-postauksia, mutta minusta on harvoin tuollaiseen suunnitelmallisuuteen.

Nyt meikkiä naamaan ja vaatteet niskaan, ja sitten ulos selittämään ohikulkijoille, että "enkö mä näytäkin siltä että mä oon kuunnellut koko aamun Captain Beefheartia??"

Ladataan...

Ladataan...
Avaruuslaulu

Olen miettinyt, että mistä oikein johtuu se, että rakastan syksyä niin hirveän paljon? Näin tekee myös ystäväni Satu, jonka kanssa fiilistelemme yhdessä myrskyjä, sateisia ilmoja ja muita syksyn merkkejä. Olemme kumpikin syntyneet keväällä, mutta tunnemme voimakasta vetoa syksyyn. Satun teoria on, että olemme kumpikin oikeasti keskosia, joiden olisi ollut tarkoitus syntyä syksyllä :D

Oli niin tai näin, niin kesä on minulle aina pohjimmiltaan raskasta aikaa. Pidän kesästä ja nautin kesätouhuista, mutta kyllästyn niihin myös helposti. Saatan olla kesällä ihan rasittunut ja ylikuormittunut, kun koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain, tai muuten kesä menee ohi. Syksyllä tuntuu aina kuin saisi pitkästä aikaa vedettyä keuhkot täyteen ilmaa. Maailma asettuu paikoilleen, tulee arki, sateiset päivät, pimeät illat, myrskyt, ja puiden loisto. Ei liene mikään yllätys että rakastan myös syyspukeutumista: maihareita, parkatakkeja, kaulahuiveja, syysmekkoja ja paksuja sukkahousuja.

Olen listannut tänne blogiin jo kevätlevyt ja kesälevyt, mutta mikään lista ei ole syntynyt niin helposti kuin tämä syyslevylista. Lista perustuu tuttuun tapaan omaan subjektiiviseen kokemukseeni, ja siihen, mikä tekee jostain levystä syyslevyn, vaikuttaa moni asia. Olen vaikka saattanut kuunnella levyä jonain tiettynä syksynä, tai sitten levyssä vain on minusta syksyinen fiilis, sillä tavalla kuin minä sen ymmärrän. En tuttuun tapaan jaarittele pitkään levyistä, vaan yritän pitää höpinäni lyhyenä.

Jos joku innostuu listaamaan omat syyslevynsä, niin sen voi tehdä vaikka kommentteihin! Kuulisin mielelläni mitä ajatuksia muilla on syysmusiikista.

 

10. Belle & Sebastian - Dear Catastrophe Waitress

Belle & Sebastianin herkkä melankolia tuo mieleen alkusyksyn. Mikä tahansa levy heiltä olisi sopinut tähän listaan, mutta valitsin kuitenkin Dear Catastrophe Waitressin, sillä olen kuunnellut juuri tätä levyä eniten syksyisin. Kun tämän laittaa kuulokkeisiin soimaan, tuntee olevansa joku reipas mutta traaginen koululaishahmo Wes Andersonin elokuvassa, tai vaihtoehtoisesti Gilmoren tyttöjen Rory, kummatkin erittäin syksyisiä vaihtoehtoja.

Tällä levyllä on myös yksi maailman parhaista biiseistä, eli Piazza, New York Catcher.

kuva täältä

9. Bob Dylan: Nashville Skyline

Alkusyksyyn sopii myös Bob Dylanin Nashville Skyline. Se alkaa Bob Dylanin ja Johnny Cashin duetolla nimeltä Girl from the North Country, ja sen syksyisemmäksi ei biisi voi kyllä enää mennä.

Löysin Nasvhille Skylinen asuessani Irlannissa, Shannonin pikkukylässä Limerickin lähistöllä. Oli kaunis, lämmin syksy, ja minulla oli aikaa kävellä ympäriinsä levyjä kuunnellen. Luin samaan aikaan Bob Dylanin elämäkertaa, josta kävi ilmi, että hän oli Nashville Skylinen aikoihin juuri saanut perheen, ja nautti roolistaan isänä. Mielestäni sen kuulee leyvltä.

Hauska juttu muuten, että kun hehkutin Nashville Skylinea puhelimessa isälleni sieltä Irlannista käsin, niin hän järkyttyi ja sanoi, että ei tiedä mitään yököttävämpää levyä. Hänen mielestään Bob Dylanin laulutyyli levyllä oli ihan kauhea. Onhan se vähän jollottava minunkin mielestäni, mutta toisaalta en voisi kuvitella levylle mitään muutakaan tyyliä.

Levyllä on useita upeita hetkiä, tietysti Girl from the North Country ja Lay Lady Lay, mutta myös I threw it all away, One more night sekä Tonight I'll be staying here with you ovat aivan ihania. 

8. The Cure: Disintegration

Rakastin syksyä jo teini-ikäisenä, kun olin goottihenkinen kulkija. Kävin silloin aina kirjastossa lainaamassa kirjoja ja levyjä, ja yhtenä syksynä mukaan tarttui The Curen Disintegration. Sen voimakas vyörytys sopii hyvin syksyyn, ja tuo edelleen mieleen ne harmaat päivät, kun tallustelin maihareissani pitkin rantaa ja kuuntelin tätä levyä kannettavalla cd-soittimellani.

7. Dave Lindholm: Huoneet 6 & 14

Myös tämän levyn löysin nuorena goottina, ja ihastuin heti, vaikka eihän tämä mitään goottimusaa tietenkään ole. Tällä levyllä on Daven ykköshitti Sitähän se kaikki on, mutta se on minusta jo niin kulunut, että yleensä skippaan sen. Sen jälkeen tuleva Ystävät kuiskaa on jo aivan toisenlainen: pienimuotoinen, nätti, ja herkästi tulkittu.

On muuten jännää, että minun mielestäni syksyyn sopii erittäin hyvin vyörytys ja kunnon surina, mutta toisaalta myös akustinen musiikki on mielestäni erittäin syksyistä. Huoneet 6 & 14 edustaa tätä syksyn akustista puolta.

6. Michael Monroe: Peace of Mind

Nyt mennään jo hyvin kauas memory lanella, mutta niinhän tässä blogissa usein mennään :D Tuntuu välillä että pidän jotain kummallista elämäkertablogia, johon kirjoitan erilaisia mieleen putkahtavia muistoja. Se on itse asiassa ihan onnistunut lähtökohta minun kirjoittamalleni blogille, sillä muistini on hyvä, ja tykkään pukea muistojani sanoiksi. Eri asia sitten, kuka niitä jaksaa lueskella :D

No kuitenkin. Löysin Michael Monroen Peace of Mindin 12-vuotiaana, mustatukkaisena untuvikkona vuonna 1997. Oli syksy, minulla oli uudet oranssit maiharit, vihreä parkatakki ja rintanappeja, ja olin jotenkin vastikään löytänyt itseni. Michael Monroe ei tuolloin ollut sellainen viihdyttäjä ja julkkis kuin nykyään, vaikka hän olikin ihan tunnettu. Hän asui silloin vielä maalla vaimonsa Jude Wilderin kanssa, ja hänen levynsä eivät menestyneet läheskään samalla tavalla kuin nykyään. Peace of Mind on tehty pienellä kaveriporukalla, ja Jude-vaimokin on mukana taustalaulajana. Michael soittaa levyllä useita instrumentteja itse. Levyllä on paljon covereita, mutta myös monta aivan killeriä Michaelin omaa biisiä, kuten vaikka Where's the Fire, John?, Loneliness loves me more, Always Right tai Make it go away. Levyn lyriikat ovat välillä jopa poliittisesti kantaaottavia, ja vaikka mukana on Michaelille ominaista reipasta rock'n rollia, niin ahdistukselle ja huonoillekin fiiliksille on paljon tilaa.

Olen nähnyt Michaelin keikalla muutaman kerran, ja toivonut että hän esittäisi tämän levyn biisejä, mutta niitä ei ole koskaan tullut. Ehkä ne eivät istu Monroen perinteiseen linjaan, joka on pirteä, energinen ja viihdyttävä. Peace of Mind on kuitenkin välillä jopa erittäin synkkä. Ja erittäin syksyinen levy kaikin puolin.

kuva täältä

5. Type O Negative - October Rust

Syysvyörytyksen numero ykkönen on tietysti Type O Negativen October Rust. En todellakaan ole mikään metallin tuntija, mutta tämä levy on seurannut syksyjäni nuoresta goottimimmistä näihin päiviin. Levyllä on jotenkin aivan ainutlaatuisen upea, jopa lämmin fiilis, ja se sopii hyvin syksyisiin koti-iltoihin, kun ulkona myrskyää ja on vähän dramaattinen olo.

kuva täältä

4. Mark Lanegan & Isobel Campbell - Ballad of the Broken Seas

Akustisen syysmeiningin ykkönen. Tämä luureihin ja kävelylle syksyiseen maisemaan, toimii. Itse asiassa tämä toimii myös pitkillä syksyisillä automatkoilla: yhden sellaisen aikana vuonna 2007 tämä laitettiin soimaan, ja olin heti aivan myyty.

3. First Aid Kit: The Lion's Roar

First Aid Kit on kokonaisuudessaan syksybändi, mystistä akustista meininkiä ja ihania lauluharmonioita. The Lion's Roarin kuulin eräänä syksynä, kun kävelin paljon yksin ympäri kaupunkia, otin valokuvia ja yritin selvitä. Ja selvisin, ja kaikki mitä silloin toivoin on myöhemmin toteutunut.

2. Tom Waits: Frank's Wild Years

Myös Tom Waitsin kaikki levyt voisi yhdistää syksyyn, mutta Frank's Wild Years valikoitui tähän nyt siksi, että se liittyy mielessäni vahvasti yhteen syksyyn Dublinissa, kun ajelin paljon bussilla ja kuuntelin tätä levyä kannettavalla cd-soittimella.

kuva täältä

1. Kaseva: Silloin kun & Kun maailma elää

Kaseva on kaikkien syksybändien isä ja äiti. Oli mahdotonta valita vain yhtä levyä, kun liitän nämä molemmat levyt niin vahvasti pimeneviin iltoihin ja harmaisiin päiviin. Suomessa on tehty ihan valtavan hienoa musiikkia, ja täällä myös ymmärretään syksyisen melankolian päälle. Kun laitan minkä tahansa Kasevan biisin soimaan, niin ilma viilenee, puiden lehdet alkavat putoamaan, ja öistä tulee pimeitä. Ja se on ihan mahtavaa, sillä syksy on paras aika vuodesta!

Ladataan...

Pages