Äitienpäiväruno

Selasin tänään läpi useita runokirjoja, mutta en löytänyt sopivaa äitienpäivärunoa. Sellainen piti siis yrittää kirjoittaa itse.
 
Hyvää äitienpäivää kaikille!
 

minä ja oma äitini, sekä photobombaava serkku

 
 
Mistä sinä olet tullut tänne?
 
Aivan ensiksi tietenkin odotit.
Istuit kumpupilven päällä ja puhaltelit lumihiutaleita
kunnes sinut lähetettiin matkaan
ja aika alkoi.
 
Sinua kantoi äiti.
Hän pyöräili, lepäsi,
ui viileässä vedessä,
kulki edestakaisin,
teki työtä.
Kuulit kuinka hän
puhui kukille, sahasi puita,
ja etsi sinulle
lohdullisia lauluja.
Joskus koko äiti kiehui raivosta,
joskus hän kupli iloa,
mutta useimpina päivinä
hän vain eli elämäänsä
ja sinä kuljit mukana.
 
Äiti ei ollut mystinen maaemo
eikä edes jumalatar
hän oli ihminen
häntä otti päähän kun tuulitakki ei enää mennyt kiinni,
hän söi vuorotellen pinaattia ja irtokarkkeja
joi liikaa kahvia
 
mutta jo silloin hän sai sinut uskomaan,
että tänne,
juuri tähän kohtaan
tätä loputonta universumia
on hyvä syntyä.