Kevätlevyjen top 10
Mikä tekee levystä juuri kevätlevyn? Omalla kohdallani asiaan vaikuttaa ensinnäkin se, että olen kuullut ko. levyn ensimmäisen kerran keväällä, että on siis olemassa jokin muistijälki keväästä ja levystä yhdessä.
Se ei kuitenkaan yksinään riitä. Minulle kevät on ristiriitaisten tunteiden aikaa: ilmassa on kaikkivoipaisuuden tuntua ja kaikkea maanista ja mahtavaa, mutta samalla koen pohjatonta väsymystä, sekä pelkoa siitä mihin nousukiito lopulta johtaa. Olen tehnyt kaikki harkitsemattomimmat temppuni ehdottomasti keväisin, jo pelkkä lisääntyvä valo on riittänyt lietsomaan impulsiivisuuteen, jota talven pimeimpinä hetkinä ei saa esiin kolostaan vaikka kuinka yrittäisi. Kevätlevyn pitää jotenkin kuvata tätä ristiriitaa, olla samaan aikaan kupliva ja raaka.
Listastani tuli tällä kertaa kummallisen amerikkalais-englantilais-rock-jättiläismäinen, vaikka mukaan pääsi kaksi ruotsalaistakin levyä. Suomenkielisiä kevätlevyjä en sisällyttänyt listaan yhtäkään, vaikka niitäkin on kyllä olemassa (Ismo Alangolla jopa useita).
Pitemmittä puheitta, tässä täysin subjektiivinen, omiin kevätmielleyhtymiini perustuva top 10-lista, olkaa hyvä.
10. Spiritualized: Ladies and Gentlemen, We Are Floating in Space
Löysin tämän levyn joskus vuosia sitten legendaarisesta (Swim)suit Issues-blogista, missä blogin kirjoittaja kuvasi omia kevätfiiliksiään näillä Spiritualizedin lyriikoilla:
I think I’m in love
Probably just hungry
I think I’m your friend
Probably just lonely
I think you got me in a spin now
Probably just turning
I think I’m a fool for you babe
Probably just learning
(Swim)suit Issuesia ei enää ole, mutta tuosta postauksesta lähtien olen etsinyt Ladies and Gentlemenin käsiini joka kevät. Levyn isolla bändillä toteutetut, kunnianhimoiset avaruusrock-anthemit sopivat aurinkoisille kävelyretkille. Jokainen levyn laulu henkii kevättä, ja nimenomaan sitä kevään kuplivaa mania-puolta.
9. The Doors: L.A. Woman
En ole mikään kova Doors-fani, vaikka ymmärränkin miksi bändi on joillekin niin tärkeä. Oma Doors-kauteni oli 12-vuotiaana, jolloin ostin bändin best of-kokoelman, katsoin Oliver Stonen leffan, ja luin kaikki Jim Morrison-aiheiset kirjat mitkä löysin. Silloin bändi oli tietysti maailman paras ja Jim Morrison komein rokkari ikinä, mutta myöhemmin fanitukseni hiipui.
Nykyään ajattelen, että Doorsin musiikki ja Morrisonin runot ovat omassa kontekstissaan ihan ok, mutta ne ovat hyvin leimallisesti oman aikansa tuotteita. Niiden jälkeen on tullut paljon taidokkaampaa ja pysäyttävämpääkin materiaalia. Ja näin sivumennen sanoen: minusta Jim Morrison vaikuttaa elämäkertojen perusteella melkoiselta douchebagilta.
En kuitenkaan voi vastustaa L.A. Woman-levyä keväisin. Laitan sen soimaan heti kun valo alkaa lisääntyä ja asfaltti paljastuu lumen alta. L.A. Woman on se levy joka kaikuu avoimesta ikkunasta kadulle niinä kevään ensimmäisinä päivinä, kun ihmiset lähtevät ulos kevyemmillä takeilla, ja aurinko pistää kaikkien päät pyörälle. Levyn yksinkertainen bluesmeininki tekee sen lyriikoistakin siedettävät.
8. Nirvana: Incesticide
Suhdettani tähän levyyn kuvaa hyvin se, että minulla oli se pitkään nauhoitettuna kasetille, jonka a-puolella oli Incesticide, ja b-puolelle olin äänittänyt vuorotellen Nirvanan Smells Like Teen Spiritiä ja Celine Dionin My Heart Will Go Onia :D siis koko b-puoli noita kahta biisiä… ollapa vielä varhaisteini.
Jos minulta kysytään Nirvanan parasta levyä, vastaan aina tämän. Esimerkiksi minulle ainoa oikea versio Pollysta on tällä levyllä. Samalla Incesticide on myös ihana, rujo, energinen kevätlevy, johon en ole kyllästynyt vaikka olen kuunnellut sitä joka kevät yli kaksikymmentä vuotta. Huh. Kaikista, kaikista keväisin biisi levyllä on muuten Vaselines-cover Son of a Gun:
Sun shines in the bedroom
when we play
The raining always starts when you go away
7. Van Morrison: Moondance
Kaikki kevätlevyt eivät ole rosoisia ja energisiä. Kevääseen kuuluu myös pakahduttava, tanssittava soulmeininki, ja tähän tarkoitukseen sopii Van Morrisonin Moondance. Jostain syystä yhdistän Moondancen pimeisiin, odotusta täynnä oleviin kevätiltoihin, vaikka sen energisemmät kappaleet sopivat kyllä myös kävelyretkille.
6. Sonic Youth: Daydream Nation
Sonic Youthin kiihkeä, polveileva Daydream Nation eli The Kynttilälevy on kuin tehty kevääseen. Se on kuin tutkielma siitä tunteiden vuoristoradasta, avoimesta merestä ja vapauden kauhusta, mitä kevät joissakin ihmisissä (minussa) herättää.
5. Swans: The Great Annihilator
Sonic Youthin kanssa samoilla linjoilla on myös Swans The Great Annihilatorinsa kanssa, mutta tämän levyn tunneskaala vääntyy vielä kynttilälevyäkin hurjempaan suuntaan. Kun keväthysteria on kovimmillaan, minun ei kannata edes yrittää kuunnella The Great Annihilatoria. Tämä levy kuvaa hyvin kevättä, mutta kevättunteiden kourissa sen vyörytys on välillä liikaa. Se on kuin jään alta purkautuva meri.
4. Thom Yorke: The Eraser
Vihasin pitkään Radioheadia, mutta Thom Yorken The Eraser-levy avarsi maailmankuvaani niin, että lopulta pystyin kuuntelemaan myös Radiopäitä. The Eraser on minulle myös rakas kevätlevy: se on virkistävän pienimuotoinen, lyriikoiltaan Radioheadia simppelimpi elektrokikkailu. Biiseistä Skip Divided kuvaa hienosti ihastumisen tunnetta, joka on yksi kevään hallitsevista fiiliksistä:
When you walk in a room everything disappears
When you walk in a room it’s a terrible mess
When you walk in a room I start to melt
When you walk in a room I follow you ’round
Like a dog I’m a dog, I’m a dog, I’m a dog, I’m a lapdog
I’m your lapdog
3. Robyn: Body Talk
Keväällä on hyvä alkaa taas harrastaa juoksemista, kun ilmat lämpenevät ja tiet tulevat esiin loskan alta. Juostessa voi myös purkaa turhan keväisiä tuntemuksiaan, ja vieläpä terveellä tavalla :D
Robynin Body Talk on täydellinen levy sekä juoksuun että tunteidenpurkuun. Sen soidessa näen itseni keväällä 2011, juoksemassa uudestaan ja uudestaan ympäri Töölönlahden Body Talk iPodissa pauhaten. Kun meinasin hyytyä, iPod soitti aina sopivasti Hang With Men tai U Should Know Betterin, ja hakkaava rytmi auttoi juoksemaan lisää. Siitä lähtien olen aina juossut keväisin, ja tietysti kuunnellut Body Talkia keväisillä teillä kirmatessani.
2. Kent: Hagnesta Hill
Okei, nyt on tunteellista, on melankolista, on ruotsalaista, on kaunista, ja ennen kaikkea: on nostalgista.
Vuonna 1999 olin 14-vuotias nappula, jolla oli juuri ollut ensimmäinen oikea poikaystävä (joka oli tietysti liian ihana ollakseen totta, ja häippäisi ennen kuin mikään ehti kunnolla alkaakaan). Katsoin sydänsuruisena MTV:tä, ja näin videot Musik Non Stopista ja En Himmelsk Drogista, mutta en silloin vielä innostunut Kentistä. Milleniumin jälkeen, keväällä 2000, silloinen paras ystäväni osti Kentin Hagnesta Hillin, jolta nuo videobiisitkin löytyivät. Kuuntelimme levyä ystävän vanhempien suuressa talossa, ja seuraavana päivänä lainasin levyn ystävältä ja sanoin etten palauta tätä enää koskaan.
Siitä lähti koko sen kevään kestänyt, jokaöinen Hagnesta Hillin kuuntelu. Kääntelin digipak-levyn kansia yön hämärässä ja mietin, että entinen poikaystäväni tykkäsi ihan varmasti myös levystä, ehkä kuuntelikin sitä samaan aikaan kuin minä.
Den här känslan som jag har är inte min
Den blev kvar, är den din?
Den smakar som Du…
1. Björk: Debut
Björk tekee mielestäni muuten aika talvisia levyjä, mutta Debut on kuumine tempoineen, lauleskeluineen ja karjahteluineen selkeä kevätlevy. Se ei kuitenkaan mene manian puolelle, vaan tukee terveesti keväisiä fiiliksiä, ampumatta mitään yli.
There’s More To Life Than Thisin lyriikat summaavat hienosti sen miltä tuntuu, kun kesä on ihan kulman takana, ja on villi ja vastuuton olo:
Come on girl!
Let’s sneak out of this party
It’s getting boring
There’s more to life than this
It’s still early morning
We could go down to the harbour
And jump between the boats
And see the sun come up
We could nick a boat
And sneak off to this island
I could bring my little ghetto-blaster
There’s more to life than this
But then we’d have to rush back
To the town’s best baker
To get the first bread of the morning
There’s more to life than this
Mahtavaa jos jaksoit lukea tänne asti!
Mitkä ovat sinun kevätlevysi?