Nopeat kuulumiset
Toivottavasti kukaan ei nähnyt minua eilen. Olin nimittäin liikkeellä vaaleanpunaisessa tekstihupparissa, tiukoissa sinisissä kulutusfarkuissa ja lenkkareissa. En väitä, että pukeutuisin yleensäkään kovin erikoisesti, mutta liian perusvaatteissa liikkuessa tulee sellainen olo, että tekee mieli tiedottaa jokaiselle vastaantulijalle, että ”mä tiedän Captain Beefheartin ja Geto Boysin ja ilmastonmuutoksestakin oon huolissani”.
Huvittavaa sinänsä, että joidenkin vaatteiden takia voi alkaa pelkäämään, että näyttää siltä ettei ole kuullut ilmastonmuutoksesta 😀 Mietin aina välillä, että en taida käydä ihan täysillä, kun edes mietin tällaisia asioita…

Tässä autenttinen naama ja kreisi aamutukka, juuri tällä hetkellä kun kirjoitan tätä. En tiedä näytänkö nytkään siltä että tietäisin Geto Boysit, mutta ainakaan ei ole sellainen olo, että tekisi mieli selitellä itseään vastaantulijoille, ja sehän riittää.
Koulu alkaa tänään vasta puolenpäivän jälkeen, joten vielä on aikaa maata sängyssä kuuntelemassa noita kahta, eli C. Beefheartia ja G. Boysia (olen laittanut heidät vuorotellen jonoon Spotifyssa, toimiva yhdistelmä!).
Olin jo varannut tämän aamupäivän kirjoittamiselle, mutta kirjoitin eilen niin älyttömät määrät kaikkea, että nyt laiskottaa. Kirjoitin kolumnin Bill Hicksistä, Haruki Murakamista ja juoksemisesta, sekä toista tekstiä pettämisestä ja ööhh rakkaudesta? Mistä lie, jää nähtäväksi.
Eilen oli pienimuotoinen jouluaatto, sillä ystäväni Riikka toi minulle kassillisen siskonsa vanhoja vaatteita. Uusien vaatteiden ostaminenkaan ei ole niin kivaa kuin jonkun toisen ostamien vaatteiden penkominen! Otin mm. kuvassa häivähtävän farkkupaidan, ja paljon muuta kivaa perusvaatetta, jollaisia en ikinä itse osta, kun ostan aina vain jotain kirpparien kukkahirvityksiä.
Koulussa tuli luokkakaverin kanssa puhe Myers-Briggsin persoonallisuustestistä. Julistin luokkakaverille olevani ENFP, mutta kotiin tultuani en ollutkaan enää niin varma. Entä jos olen muuttunut? Oli pakko tehdä testi uudestaan, ja sieltä se sama kirjainyhdistelmä taas tuli, ENFP. Onkohan olemassa sellaista persoonallisuuden lajia, joka on ENFP, mutta ei itse usko sitä?
Ei kuulkaa, nyt tämä päästä papruun-jaarittelu saa riittää. Ihailen aina muiden blogaajien ”10 tapaa tehdä inkiväärismoothie”-postauksia, mutta minusta on harvoin tuollaiseen suunnitelmallisuuteen.
Nyt meikkiä naamaan ja vaatteet niskaan, ja sitten ulos selittämään ohikulkijoille, että ”enkö mä näytäkin siltä että mä oon kuunnellut koko aamun Captain Beefheartia??”