Vihaan anglismeja ja englanninkielisten lauseiden jatkuvaa viljelyä (kerron kohta lehtikaalisipsien reseptin, mutta höyryän nyt vähän ensin). Kuten yleensä, vihalleni on olemassa henkilökohtainen syy: minun tekisi itsekin mieli välillä puhua sillä tavalla, esimerkiksi ignorata tai upgreidata jotain. En kuitenkaan salli tätä tapaa itselleni, sillä niin kauan kun edes joku yrittää puhua Suomea, kielellämme on tulevaisuus.
Tämänpäiväinen kieliongelmani oli termi guilty pleasure, jolle en etsinnöistäni huolimatta löytänyt hyvää suomenkielistä vastinetta. Olisin itse suomentanut sen salaiseksi nautinnoksi, mutta se ei ole hyvä termi kuvaamaan kaikkea sitä, mitä guilty pleasurella voidaan tarkoittaa. Käytän siis termiä salainen kiinnostuksenkohde, vaikka se onkin aika tönkköä kieltä.
Voi aasinsilta sentään, mutta minun salainen kiinnostuksenkohteeni on jo pitkään ollut Licciardo-Toivolan australialais-suomalainen someperhe. Heillä on kymmenen lasta, ja perheen tubettaja-äiti mainostaa rakastavansa Jeesusta, minimalismia ja vegaaniruokaa. Olen seurannut perheen äidin Instagramia jo yli vuoden, ja sieltä sain idean kokeilla vegaanisia, pähkinäjuustolla kuorrutettuja lehtikaalisipsejä. Ylemmäs laittamani linkki vie perheen YouTube-kanavalle, mutta heidän videoistaan en ole niin innostunut, sillä en tiedä mitä ajatella siitä tavasta, jolla he laittavat alaikäiset lapsensa nettiin. Ja silti olen katsonut heidän videoitaan, sillä jokin heidän meiningissään kiinnostaa. Tämä on siis todellinen salainen kiinnostuksenkohde 😀
Asiaan, eli sipseihin. Tein lehtikaalisipsit (tai salaattisipsit, kuten lapseni niitä kutsuu) näin:
50 g lehtikaalia
kolme kourallista cashewpähkinöitä
kolme ruokalusikallista ravintohiivahiutaleita
teelusikallinen suolaa
ruokalusikallinen oliiviöljyä
muutama ruokalusikallinen vettä
Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Ruodi lehtikaalit, eli irrota keskikohta. Revi lehdet suupalan kokoisiksi ja pese ne.
Laita kaikki muut ainekset kulhoon ja sekoita tehosekoittimella tai sauvasekoittimella sieläksi pähkinäjuustoksi. Hiero pähkinäjuusto lehtikaalinpaloihin, niin että se tarttuu niihin kunnolla. Levitä lehtikaalit uunipellille leivinpaperin päälle, älä laita niitä päällekkäin. Paista uunissa 15-20 minuuttia, tai kunnes kaalit ovat saaneet väriä.
Eivät ne kauniita ole, mutta mahdottoman hyviä joka tapauksessa. Ankka muuten vihaa lehtikaalisipsien valmistusprosessista syntyvää kaalilaatikon hajua, eikä ole suostunut koskaan edes maistamaan niitä. Lapsi, taloutemme nirsoilija, taas yllättäen tykkää niistä. No, ovathan ne kuitenkin sipsejä.
Lehtikaalisipsejä valmistaessani kuuntelin yhtä salaista kiinnostuksenkohdettani (tai voisiko sitä kutsua ihan nautinnoksikin), nimittäin Bon Jovia. Ihan mikä tahansa levy heiltä ei käy, ainoa oikea on Cross Road vuodelta 1994, jota kuuntelimme pienenä ystäväni ja hänen isoveljensä kanssa (terkkuja K ja S!). Pähkinäjuustoa suristellessani lauloin Jonin mukana ”I’m feeling like a monday but someday I’ll be saturday night”, ja toivoin ettei kukaan kuule.
