Olemme olleet Danin kanssa yhdessä vähän yli neljä vuotta. Suhteemme alkuaikoina vietimme usein viikonloppuisin aikaa kaupungilla: kahviloissa, kaupoissa, ravintoloissa, divareissa ja kirppiksillä. Kävelimme käsi kädessä, juttelimme vapaasti kaikesta, ja katselimme rakasta kotikaupunkiamme.

Tuosta ei edes ole pitkä aika, mutta tuntuu kuin siitä olisi kymmeniä vuosia. Nykyään käymme joskus kaupungilla lapsen kanssa, mutta se menee juoksenteluksi ja paimentamiseksi, onhan tuo pieni vasta 2-vuotias. Hänen kanssaan on mukavampi lähteä kauppojen ja kahviloiden sijaan vaikka leikkipuistoon.

Viime viikon lauantaiksi Dani oli kaikessa hiljaisuudessa järjestänyt meille yllätystreffit, joista Danin äiti tosin vahingossa kertoi minulle paria päivää ennen 😀 Se ei haitannut yhtään, sillä meillä oli mukava päivä yhdessä. Se oli kuin paluu noihin huolettomiin alkuaikoihin, kun meitä oli vain kaksi 🙂

Kävimme ensin ostamassa Danille talvitakin rikki menneen tilalle. Ahdistuin tapani mukaan urheiluliikkeen lauantairyysiksestä, joten siitä otimme nopeasti suunnaksi lounaspaikan etsimisen. Päädyimme K.achiin, jonka 12 euron sushi- ja aasiabuffetia on aika vaikea päihittää. Sushit ovat raikkaita ja tuoreita, ja muukin ruoka on erittäin hyvää.

Buffetissa ei aina ole kasvissusheja, mutta niitä saa ilmoittamalla henkilökunnalle olevansa kasvissyöjä. Kävin siis tiskillä ilmoittautumassa, ja otin sushieni valmistumista odotellessani lautaselleni kaikkea hyvää. Henkilökunta tulee aina erikseen kertomaan mitkä ruuat buffetista sopivat kasvissyöjälle 🙂

Pipotukkainen, keskittynyt Dani<3

Sain oman kasvissushilautasen ja olin näin onnellinen 😀

Lautasella oli avokadomakeja ja avokadonigirejä, ja sitten tuollaisia makeita, vähän kirpeitä, keltaisia rullia, jotka kysyttäessä paljastuivat mangorulliksi. Aion kokeilla tehdä mangosusheja kotonakin, olivat sen verran hyviä.

Syötyämme mietimme, mihin kahvilaan menisimme, vaikka tiesimmekin jo vastauksen. Vaasan keskustassa on tosi paljon kivoja kahviloita, mutta emme ikinä mene niihin, vaan olemme jo vuosia suunnanneet aina tänne: Kotileipomo Hämäläiseen, eli mummokahvilaan, eli mummikseen. Mummis ei ole mitenkään erikoinen paikka, sieltä ei saa lehtikaalia, smoothieita eikä yrttiteetä, vaan sämpylää, pullaa, kakkua ja kahvia.

Minulla on nykyään erityinen velvollisuudentunto käydä mummiksessa, sillä pyysin pitkän empimisen jälkeen että he ottaisivat valikoimaansa kauramaitoa, ja seuraavalla kerralla he olivat hommanneet tiskille Oatlyn iKaffea! Pelkään olevani ainoa joka sitä käyttää, joten käyn varmuuden vuoksi mummiksessa juomassa kauramaitokahvit lähes aina kun käyn kaupungilla 😀

Kahvista virkistyneinä lähdimme vielä käymään kirpputorilla, tällä kertaa SPR-kirppiksellä. Olin pienessä tulikokeessa siellä, sillä olen lopettanut vaatteiden ostamisen kauppojen lisäksi myös kirppareilta. Hypistelin kyllä vaatteitakin, mutta en ostanut mitään. Hyvä minä!

Vaatteiden sijaan löysin huvittavia horoskooppipostikortteja…

Huumoripostikortteja (oikeanpuoleinen Fun in Wasa on edesmenneen perhetutun käsialaa)…

Taidepostikortteja: Picasso ja Hugo Simberg…

Ja perhepostikortteja: Ruotsin kuningasperhe 80-luvulla, sekä köyhä entisaikain musikanttiperhe.

Kirppistelyn jälkeen oli jo aika lähteä hakemaan lapsi Danin vanhempien luota. Vaikka olimme kaupungilla vain muutaman tunnin, oli olo sen jälkeen älyttömän virkistynyt. Järjestämme päivätreffit varmasti pian uudelleen!