Minulla on kummallisia traditioita ja mielleyhtymiä eri juhlapyhiin liittyen. Minulla on esimerkiksi selkeä kuva siitä, mikä on hyvä pääsiäisbändi (Nirvana), tai mikä on täydellinen juhannuslevy (J. Karjalaisen Lännen-Jukka).

Joulutraditioni ovat perinteisempiä, sillä joululauluja ja -levyjä on niin valtavasti, että minäkin löydän niistä mieleiset soitettavat. Kakarana kuuntelin aina New Kids on the Blockin joululevyä, mutta aikuisena tuo traditio on väistynyt Ella Fitzgeraldin ja Sufjan Stevensin joululevyjen tieltä.

Tänä vuonna etsin tarkoituksella suomalaisten rokkarien tekemää joulumusiikkia, enkä tarkoita nyt mitään hissuttelevia karaokeversioita Maa on niin kauniista (joka itsessään on kyllä erittäin kaunis laulu!), tai Raskasta joulua-konseptia, jota aiheuttaa minulle lähinnä ihottumaa. Lähdin etsinnöissäni liikkeelle Hassisen Koneesta, jonka joululaulu On jouluyö, nyt laulaa saa on minusta hyvä esimerkki omannäköisestä joululaulusta. Löysinkin nopeasti Juice Leskinen Slamin joululevyn, joka ei ollut yhtään hullumpi! Levy sisältää kyllä versioita perinteisistä joululauluista, kuten vaikka Kuului laulu enkelten, mutta tuosta versioista tekee hyvän se, ettei kappaleesta ole lähdetty tekemään mitään ylitunteellista nyyhkytulkintaa tai muovista heviversiota tavarataloissa soitettavaksi, vaan biisiin on löydetty oma, mukavan Slam-henkinen ote. Samalta levyltä löytyvä legendaarinen Sika kestää sekin hyvin aikaa joululauluna, ja tykkäsin myös Kuusessa ollaan–biisistä.

Muista löydöistäni voisin mainita Marko Haaviston Taksikuskin joulun, Rauli Badding Somerjoen laulaman Iloisen tontun tarinan, Lännen-Jukan Hoopon joulun, sekä M.A. Nummisen niin ikään legendaarisen joululaulun nimeltä Joulupukki puree ja lyö. Nylon Beatin Mustan joulun olin unohtanut kokonaan, se oli kiva löytää uudelleen. Nipa Neumannin ja Cantores Minoresin Joulu autiotalossa oli sen sijaan jo aika hapokasta kuultavaa. Hectorin Jouluinen tarina ei ollut ihan Nipan veroinen esitys, mutta siinäkin riittää vielä pureskeltavaa. Sammy Babitzinin Autoileva joulupukki toi hymyn huulille, ja tietysti Hanoi Rocksin upeanmasentava Dead by Xmas tuli kuunneltua tänäkin jouluna monta kertaa!

Mitä sitten kuunnella uutena vuotena?

No vanhaa punkkia tietenkin, höystettynä two-tone-skalla. Mitäpä muutakaan! 1970-1980-luvuilla tehtiin paljon hyvää punk- ja ska-musiikkia, joita sietäisi tutkia tarkemminkin. Minun uuden vuoden vakkarini ovat Vice Squad, X-Ray Spex, Siouxsie and the Banshees, sekä ska-tuuttaajat Madness, Selecter ja The Specials. Jos yritän vähän avata miksi nämä ovat minulle uuden vuoden musiikkia, niin voisin lähteä vaikka siitä, että minulle tulee näitä bändejä kuunnellessa iloinen ja juhlamielinen olo. Sellainen nyt ei tapella, nyt tanssitaan-fiilis, joka sopii uuteen vuoteen oikein hyvin. Jokin usko tulevaisuuteenkin herää näitä kuunnellessa, sellainen 80-lukulainen huolettomuus.

Aloitan siis tämän uuden vuoden aaton Selecterin On My Radiolla, jatkan Specialsin Enjoy yourselfillä, ja sitten Madnessin One Step Beyondilla. Sitten on hyvä laittaa X-Ray Spexin Identity, Siouxsie and the Bansheesin Stargazer, ja lopuksi Vice Squadin versio Bob Dylanin The Times They Are A-Changingista. Ja sitten tietysti jotain muitakin biisejä, eiväthän nuo riitä vielä mihinkään 😀

Jos olisin tänään uuden vuoden bileissä, laittaisin loppuillasta väkisin soimaan jotain tanssittavaa kasaridiskoa, vaikka Anekaa. Tämä aatto menee kuitenkin perheen kesken kotona, joten tyydyn hyppimään skan tahdissa, ja toivon että mies ja lapsi kestävät näitä jokavuotisia traditioitani! 

Vice Squadin Beki Bondage <3 kuva täältä

Hyvää uutta vuotta kaikille! 🙂