Paras joululahjamme
Juu juu, joulu on ohi, mutta onneksi joululahjoista riittää iloa pitkälle joulun jälkeenkin!
En kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä joululahjat eivät kuulu aikuisille. Minusta on ihanaa ostaa muutama lahja niille joiden kanssa vietän joulua. Tämän joulun vietimme Ankan perheen luona, ja siellä ei ole tapana ostaa aikuisille mitään. Ensimmäiset vuoteni Ankan kanssa annoin lahjoja myös Ankan perheelle, mutta sitten tajusin, ettei se ole heille yhtä mukavaa kuin minulle, ja lopetin. Ymmärrän kyllä senkin, että on ahdistavaa vastaanottaa lahjoja, mikäli haluaisi itse viettää joulun ilman niitä.
Ankka ja minä ostamme toisillemme aina lahjoja, ja niin teimme tänäkin jouluna. Ostin muutaman harkitun lahjan myös omalle perheelleni, eli äidille, äidin miehelle, tädille, veljelle ja serkun tyttärelle. Lapselle ostin kaikki lahjat kirppikseltä. Yritin pitää määrän maltillisena, vaikka löysinkin aika monta kivaa kirjaa. Ajattelin hetken, että tekisin isot kasat siemennäkkäriä, pakkaisin sen nätteihin pusseihin ja veisin kaikille tutuille, mutta opiskelu vei joulukuussa kaiken aikani, enkä ehtinyt ruveta leipomishommiin. Kävin aatonaattona heittämässä konvehtirasiat isoisälleni ja kummitädilleni, sekä viemässä paketin myös mummulleni (olin löytänyt hänelle kirppikseltä laadukkaan villatakin). Sitten vein purkilliset porkkalaa kahdelle ystävälleni, joiden tiesin haluavan maistaa sitä. Siinäpä se olikin.
Saan jostain syystä aina paljon parempia lahjoja kuin mitä itse annan. Esimerkiksi veljelleni annoin tänä jouluna paketillisen turkkilaista kahvia, ja sain häneltä hänen itse maalaamansa, upean taulun. Kummitädilleni vein sieluttoman konvehtirasian, ja sain itse ihanat lämpimät villalapaset.
Ankka sai minulta lahjakortin toivomaansa kauppaan, ja minä sain häneltä toivomani kaulakorun, eli Kalevalan Suomen Naarasleijona-korun. Olin kuvitellut haluavani pitää Naarasleijonaa joka päivä kaulassani, mutta huomasin sitä käyttäessäni, ettei se ollutkaan minulle sopiva. Niinpä kävin vaihtamassa Naarasleijonan tähän Tähtimö-koruun, josta pidän valtavasti:
Ankkakin tuumi, että kyllä Tähtimö näyttää enemmän minulta.
Ystäväni Sonja antoi minulle lahjaksi kullanarvoiset juoksuvinkkinsä. Hän olisi antanut vinkit tietysti muutenkin, mutta oli mukavaa saada ne näin lahjana! Sonja on juossut muutaman puolimaratonin, ja sain häneltä paljon ideoita siihen, miten lähteä parantamaan omia juoksutuloksiani.
Äidiltäni sain kaksi ihanaa ja toivottua lahjaa, nimittäin kestojuomapullon ja kestokahvimukin. Näitä olen haikaillut jo kauan, ja molemmat ovat olleet joulun jälkeen ahkerassa käytössä. (Kuvan kirjat eivät ole joululahjoja, vaan hyvin sekalainen kasa luettavaa, jota säilytän jostain syystä pianon päällä. Kuvan taulu on muistaakseni Ankan isoäidin luota.)
Tänä jouluna materialismi pysyi minusta hienosti kohtuuden rajoissa, eikä joulu ollut pelkkä lahjajuhla, vaan tunnelma ja rauhoittuminen olivat pääosassa. Yksi mukava joulumuisto syntyi siitä, että sain Ankan perheen luona lukea jouluevankeliumin, jonka opettelin pikkutyttönä lopottamaan ulkoa, sillä luokkamme lausui sen koulun joulujuhlassa. Enää en muistanut ihan koko juttua ulkoa, vaikka alku tulikin edelleen selkäytimestä.