Parhaat joulukirjat

Parhaat joulukirjat ovat minun kirjoissani (heheh) lastenkirjoja, joissa joulu on jollain tavalla läsnä. Olen säästänyt näitä kirjoja omasta lapsuudestani, ja lukenut niitä aikuisenakin päästäkseni oikeanlaiseen joulutunnelmaan. Tänä jouluna iloitsen siitä, että oma lapseni alkaa olla sen ikäinen, että voin lukea joulukirjojani hänellekin.

Vanhat rakkaat kirjani. Eemeli on vähän kärsinyt, ja Heinähatun ja Vilttitossun reunat söi Heikki-kanini, joka nautti kirjoista vähän eri tyylillä kuin minä 😀

 

1. Leena Laulajainen ja Kristiina Louhi – Valkoinen karhu ja joulutähti

”Joulutähti on kadonnut, karhu lähtee etsimään

Pilvistä ja kuusta, tähtisadepuusta, ja salaisuuksien kaivosta

Tuhatmäärin tähtiä nähdä saa

Valkoinen karhu joka avaruuden halki tassuttaa.”

Tämä on minulle kaikista tärkein joulukirja, jonka löysin jo alle kouluikäisenä. Valkoinen karhu tuli ensin telkkarista animaationa, sen vuoden joulukalenterina. Vaadin vanhempiani nauhoittamaan minulle kaikki jaksot, ja katsoin niitä uudelleen ja uudelleen. Muistan edelleen sen traumaattisen kokemuksen, kun isä oli nauhoittanut yhden jakson päälle jääkiekkoa :D Varmaan tuon tragedian vuoksi minulle ostettiin tämä kirjaversio.

Valkoisen karhun tarina on hyvin yksinkertainen: joulutähti katoaa, ja karhu lähtee etsimään sitä avaruudesta. Karhu kohtaa matkallaan monia erikoisia olentoja, kuten kuun pimeällä puolella asuvat lakritsinoidat, linnoja rakentavat pilvikarhut, tähtisademetsän kirahvin, nyrkkeilevän jäniksen, lasivuoren yksisarvisen, ja lohikäärmeen, jonka nimi on Huh. Lopulta tähti löytyy aika yllättävästä paikasta, ja joulu voi alkaa.

Tässä tarinassa ja sen hahmoissa on lapsenomaista mielikuvituksen lentoa, ja vaikka karhu kohtaa matkallaan pelottaviakin asioita, on tarinan tunnelma silti lämmin ja rauhallinen. Oma lapseni haltioitui tästä kirjasta aivan samalla tavalla kuin minäkin silloin pienenä. Hän juttelee usein minulle pilvikarhuista tai tähtisademetsän kirahvista.

 

2. J.R.R. Tolkien – Kirjeitä Joulupukilta

Tämä kirja koostuu ihan oikeista kirjeistä, joita J.R.R. Tolkien kirjoitti omille lapsilleen kun nämä olivat pieniä. Tolkien kirjoitti kirjeet joulupukin ominaisuudessa, ja piirsi niihin myös hienot kuvitukset.

Alkupään kirjeissä Tolkien keskittyy kertomaan millainen Joulupukki on ja missä hän asuu, mutta pian hän alkaa keksimään lisää hahmoja kirjeitänsä rikastuttamaan. Mukaan tulee Pohjoisnapakontio, säheltävä jääkarhu. Pohjoisnapakontio alkaa tekemään sivuhuomautuksia Joulupukin kirjeisiin, ja välillä jopa päättää kirjeet joulupukin puolesta.

Tässä esimerkki Joulupukin ja Pohjoisnapakontion sanailusta (Pohjoisnapakontion huomautukset lihavoituina):

”Viime aikoina Pohjoisnavalla on ollut niin jäätävää, että Pohjoisnapakontio on enimmäkseen vain nukkunut ja on ollut tänä jouluna tavallista tohelompi.

Kaikki täällä vetää sikeitä talvisaikaan – Joulupukki varsinkin.

Pohjoisnapa-akseli kylmeni aivan valtavan kylmäksi, ja kun Pohjoisnapakontio painoi kuononsa sitä vasten – kuonosta lähti nahka. Nyt siinä on punainen flanelliside. Miksi se sen teki? Ei aavistustakaan, mutta se työntää aina kuononsa minne ei pitäisi – esimerkiksi minun kaappeihini.

Siksi kun minulla on nälkä”

Muita hahmoja ovat esimerkiksi Kuu-Ukko, Lumiukko (joka on Joulupukin puutarhuri), häiriköivät Hiidet, punamenninkäiset, Luolakarhu, ja Pohjoisnapakontion lailla toheloivat napapennut, jotka ovat nimeltään Paksu ja Valkotukka. On uskomatonta millaisia maailmoja Tolkien kykenee luomaan pelkkien kirjeiden avulla, ja miten monta vuotta hän on niitä viitsinyt lapsilleen kirjoittaa.

 

3. Louisa M. Alcott – Pikku Naisia

Pikku Naisten alussa on joulu, joten sekin menee joulukirjasta. Rakastin tätä kirjaa lapsena, mutta nykyään sen paatoksellisuus ja hyveellisyys vähän huvittaa. Samalla siinä kuitenkin on jotain liikuttavaa ja ikiaikaista: neljä tyttöä kamppailee tullakseen paremmiksi ihmisiksi, luopuakseen turhamaisuudesta ja auttaakseen itseään heikompia.

Tässä kappaleessa tytöt antavat oman runsaan jouluaamiaisensa köyhälle perheelle. On sota-aika, eikä tyttöjenkään elämä ole kovin ruhtinaallista, mutta he kokevat silti itsensä hyväosaisemmiksi kuin moni muu:

”He astuivat köyhään, viheliäiseen huoneeseen, jossa oli särkyneet ikkunat, kylmä tulisija, repaleiset sänkyvaatteet, sairas äiti, itkevä pikkulapsi ja joukko kalpeita, nälkäisiä lapsia, jotka kyhjöttivät vanhan peiton alla pysyäkseen lämpiminä.

Kuinka suuriksi levisivätkään silmät ja kuinka kalpeat huulet hymyilivätkään tyttöjen astuessa sisään!

– Ach, mein Gott! Tulevatko hyvät enkelit luoksemme, sanoi vaimoparka itkien ilosta.

– Ihania enkeleitä, joilla on karvalakki päässä ja kintaat kädessä, virnisti Jo saaden kaikki nauramaan.”

Olen pienenä pillittänyt kuin vesiputous näitä tarinoita lukiessani, ja on niissä vieläkin jotain hyvin koskettavaa.

 

4. Sinikka ja Tiina Nopola – Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä

Pikku Naisista aivan toiseen ääripäähän, vaikka samoissa teemoissa, hyväksi ihmiseksi kasvamisessa, tässäkin liikutaan.

Tykkään erityisesti Vilttitossun hahmosta, hän on inhimillinen, suorastaan akuankkamainen sähleri, kun taas Heinähattu on kuin Pikku Naisista reväisty, aina hyveellinen ja kultainen.

Tässä tarinassa Vilttitossu kuulee, että tonttuja pitää lepytellä ruualla, ja hän alkaa varastamaan jouluruokia kotinsa kellarista ja viemään niitä vajaan tontulle. Ruokia alkaakin syömään paikallinen poliisi, Isonapa, ja soppa on valmis.

Heinähatun kunniaksi sanottakoon se, että hän ei kerro Vilttitossun puuhista vanhemmilleen, vaikka saakin tietää niistä. Sen sijaan hän ryhtyy auttamaan Vilttitossua käräyttämään Isonavan.

Näin aikuisena kirjan parasta antia ovat Heinähatun ja Vilttitossun vanhempien, Hannan ja Matin, sanailut. Kikatin monta kertaa ääneen lukiessani tätä lapselle iltasaduksi.

”Hanna tuli sisään. Hän jäi takki päällä tuijottamaan kuusta.

– Mi… Mikä tuo on? hän kysyi.

– Vaari ja lapset halusivat koristella jo tänään, sanoi Matti ja meni Hannan luo. – Mitäs pidät? Eikös ole näyttävän näköinen?

Hanna meni lähemmäksi, mutta Matti vetäisi häntä taaksepäin.

– Sitä pitää katsoa kaukaa! Se on lastenkuusi, lasten ehdoilla!

– Siinä on ne juustokoristeetkin, Heinähattu innostui.

– Ja tyhjä kohta on peitetty pukilla, sanoi Vilttitossu.

Hanna ryntäsi keittiöön ja lysähti pöydän ääreen itkemään. Matti meni perässä. Hän istui Hannan viereen.

– Älä nyt Hanna, minä selitän. Siinä kuusessahan näkyvät sekä nykyajan henki että vanhan ajan patina. Oljet kertovat vuosisadan takaisista pirttijouluista, kirkkaat pallot taas meidän aikamme loisteesta. Mikä runsaudensarvi se on lapsille! Ajattele kuinka se kehittää heidän mielikuvitustaan.

Vaari tuli ovensuuhun Heinähattu, Vilttitossu ja poika perässään. Vaari kuiskasi:

– Tuolla höpinällä se sai Hannan aikanaan vihillekin.”

 

5. Astrid Lindgren – Eemelin kootut metkut

Viimeisenä vielä joululuvut vanhasta Eemeli-kirjasta. Ensimmäinen tarina on nimeltään Maanantai, joulukuun kuudeskolmatta, jolloin Eemeli järjesti Kissankulmassa ison tanttarallan ja pyydysti Komentooran sudenkuoppaan. Tässä tarinassa Eemeli pelastaa vaivaistalon joulun, ja antaa opetuksen vaivaistalon johtajalle, ilkeälle Komentooralle, joka vetelee vaivaisille lahjoitetut ruuat ja nuuskat omiin kitusiinsa.

Toinen tarina, Lauantai, joulukuun kahdeksastoista, jolloin Eemeli teki sellaisen urotyön, että koko Vaahteramäki riemuitsi, ja kaikki hänen metkunsa unohdettiin ja annettiin anteeksi, on vähän vakavamman sävyinen. Eemelin paras ystävä, Aatu-renki, sairastuu, ja Eemeli lähtee yksin viemään Aatua lääkäriin, karmeassa lumimyrskyssä. Joku joulunaikakin on meneillään, mutta sitä Eemeli ei muista taistellessaan pyryssä Luukas-hevosen, hevoskärryjen ja kuolemaa tekevän ystävänsä kanssa.

Itkin pienenä hyvin vuolaasti tätä tarinaa kuunnellessani, ja kyllä se vieläkin nostattaa vedet silmiin. Kaikki paatoksellisuus puuttuu, on vain urhea pieni poika, joka haluaa pelastaa ystävänsä.

 

Siinäpä minun listani. Jos mieleen tulee omia joulukirjoja, olivat ne sitten aikuisten- tai lastenkirjoja, niin laittakaa ihmeessä niitä kommentteihin! Jouluun on aivan ihanaa virittäytyä tarinoiden avulla :)