Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle

Arja Tiainen on se runoilija, joka on sanoittanut Rauli Badding Somerjoen Paratiisin. Paratiisi on tietysti ihan jees, mutta onneksi Tiaisella on myös kokonainen kirjallinen tuotanto, johon voi tutustua mikäli Paratiisi kyllästyttää.

 

 

Juuri nyt minulla on Arja Tiaiselta hyllyssäni vain yksi runokokoelma. Se on vuodelta 1985, ja nimeltään Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle (WSOY). Minulla on aiemmin ollut useita Tiaisen kokoelmia, mutta koska yksi ystävänikin pitää Tiaisesta, olen antanut niitä hänelle syntymäpäivälahjoiksi, ja jäänyt itse ilman. Onneksi Tiaista löytyy suhteellisen hyvin divareista ja kirjaston poistomyynneistä, joten uskon että löydän pois lahjoittamani kirjat vielä joskus.

 

 

Tiaisen kieli on modernia, ja tämän kokoelman runot ovat lisäksi suhteellisen lyhyitä. Tiainen on tunnettu pidemmistä, paasaavista runoista, ja hänellä on monta ”kuuluisampaa” runoa, joista yhden olen lausunut muun muassa ystäväni häissä. Tästä kokoelmasta pitkät hittirunot puuttuvat. Se on virkistävääkin, sillä minusta Tiaisen tyyli pääsee oikeuksiinsa myös lyhyessä muodossa.

 

 

Tuo ylläoleva runo nauratti minua jotenkin erityisen paljon. Tiainen ei ole mikään kaunosielu, vaikka osaakin toki kirjoittaa myös kauniisti.

Tiaisen vanhoja runokokoelmia löytää tosiaan yleensä muutamalla eurolla. Jos sellainen tulee vastaan, kannattaa ostaa! Ne sisältävät taatusti laadukasta, ronskia, kaunista ja puhuttelevaa tekstiä.