Itsetehdyt lastenvaatteet
Kävin viikolla ensimmäistä kertaa ystäväni järjestämillä lastenvaatekutsuilla. Olen aiemmin vähän vierastanut kaikenlaisia verkostomarkkinointitilaisuuksia, varsinkin koska niistä ei yleensä voi poistua ostamatta mitään, halusi tai ei. Aiemmin olen myös saanut perääni innokkaita myyjiä, jotka soittelevat vielä kuukausiakin tilaisuuden jälkeen ja painostavat joko ostamaan lisää tuotteita tai järjestämään kutsut itse.
Tämänkertaiset lastenvaatekutsut eivät kuitenkaan olleet mitkä tahansa ryysymarkkinat, vaan tilaisuudessa eräs paikallinen äiti möi itseompelemiaan lastenvaatteita. Itse ompelutaidottomana pidän erityisen viehättävänä ajatusta, että lapseni kulkisivat vaatteissa, joiden tekijän tunnen. Kun ompelijan tietää asuvan kulman takana on vaatteen tuotantoketju itselle selvä ja eettisyydestä ei jää epäselvyyksiä. Maksan mielelläni muutaman euron enemmän itsetehdystä vaatteesta, kuin valmisketjujen halpatyövoimalla tehdyistä. Ja jos mahdollisuus ei ole ostaa kaikkea ompelijalta suoraan, pyrin mahdollisuuksien mukaan suosimaan Suomalaista työtä juuri tuotantoketjun läpinäkyvyyden vuoksi. Haluan yksinkertaisesti tietää, kuka minun vaatteeni on tehnyt.
Kutsuilta tarttui tietysti mukaan parit legginsit lapsille sekä söpö turbaanimyssy. Ihanaa oli myös, että ompelija tarjoutui tekemään vaatteita myös tilauksesta, jos mieleistä kangasta tai väriyhdistelmää ei mukanaolleista vaatteista löytynyt. Luksusta kerrassaan. Eikä hintakaan minusta ollut kauhistuttava, kun vertaa vaatteiden laatuun: Maksoin ompelijalle 20 euroa lasten legginseistä, jotka oli ommeltu Noshin joustotrikoosta sen sijaan, että olisin ostanut Bangladeshissä valmistetut legginsit jostain vaateketjulta hintaan 14,99.
Inspiroiduin pohdiskelemaan vaatteiden alkuperää ja itsetekemistä kutsujen jälkeen enemmänkin. Muistan, kuinka lapsena minusta oli hieman noloa kulkea mummoni ompelemissa vaatteissa. Vanhempani olivat tiukilla 90-luvun lama-aikana, ja mummoni puolestaan intohimoinen käsityöläinen, joka ompeli käytännössä meidän lastenlasten kaikki vaatteet. Nyrpistelin nenääni mummon ompelemille vaatteille ja ihastelin kavereiden Disneyhahmoin kuvitettuja ”kaupan vaatteita”. Näin jälkeenpäin ihailen mummoni kädentaitoja – osaisimpa itsekin ommella lapsilleni ainutlaatuisia ja kivannäköisiä vaatteita! Josko sitä uskaltautuisi kangaskaupoille ja mummon ohjein vaikka legginsit lapsille? Suoraansanottuna en tiedä, onko minusta ompelijaksi, mutta ajatuksena itsetekeminen viehättää niin paljon, että taidanpa ottaa tämän ensiviikon projektiksi.
Onko muita aloittelevia ompelijoita tai ehkä kokeneempia, jotka osaisivat vinkata hyvistä käsityöblogeista?