Tekemistä äitiyslomalaiselle
Muistan esikoista odottaessani, kuinka päivittelin silloisille työkavereilleni tulevaa äitiyslomaa ja sitä, mitä ihmettä keksikin päivien kuluksi ”kun vauvathan ei muuta tee kuin nuku ja syö”. En voinut villeimmissä kuvitelmissanikaan nähdä itseäni istuskelemassa piirissä vauvamuskarin lattialla laulamassa Soudetaan soudetaan pitkä matka mummolaan, tai väittelemässä muiden äitien kanssa suu vaahdossa sormiruoan uhista ja mahdollisuuksista jossain vauvanruokakurssilla. Työkaverini suhtautuivat kaltaiseni uraihmisen huoleen tulevasta tylsästä äitiyslomasta ymmärtäväisesti selkään taputellen: ”Äkkiä se vuosi menee”.
Olin väärässä. Ja oikeassa. Väärässä siinä, että todellakin löysin itseni istumasta sieltä vauvamuskarista. Ja lillumasta vauvauinnissa, ja äiti-vauvajoogasta, ja värikylvystä, kielikylvystä, satutunneilta, vauvakonserteista jajajaja mitänäitänyton! Mutta oikeassa siinä, että vaikka keväällä 2014 rakkauden tsunamiaalto pyyhkäisi perheemme yli esikoispoikamme muodossa, jo ihan äitiysloman alkumetreillä pieni omantunnon ärsyttävä niskaanhuohotus muistutti olemassaolostaan ja siitä, että ”voisithan sä nyt nainen jotain järkevää ja kehittävää äitiyslomasi aikana tehdä”. Ihan niinkuin oman elämänsä tärkeimmästä aarteesta huolehtiminen ei olisi jo järkevää ja kehittävää.
Työelämän intensiivisyys kuitenkin vaatii oman ammattitaitonsa jonkinlaista ylläpitoa myös pidempinä poissaolokausina. Itse en varsinaisesti edes ehtinyt kerätä rutkasti ammattitaitoa ennen äitiyslomaani, koska yliopistosta valmistumisen jälkeen ehdin paiskia töitä ainoastaan vuoden verran ennenkuin jo jäin kotiin esikoisen kanssa. Monissa ammateissa varmasti viikonloppu- tai satunnaiset työvuorot hoitavat ammattitaidon ylläpitämisen, mutta minulle tämä ei valitettavasti ollut mahdollisuus. Lisäksi tiesin, ettei minulla ollut työtä, mihin palata. Olimme nimittäin äitiyslomani aikana muuttamassa Helsingistä Tukholmaan mieheni työn perässä ja lähemmäs hänen perhettään.
Meillä kävi tuuri esikoisen kanssa, sillä hän oli kauttaaltaan tyytyväinen ja helppo vauva. Iltaisin, kun hän nukkui, mietin eri tapoja kehittää itseäni, saada jalansijaa uuden maan työmarkkinoilla ja ihan rehellisesti sanottuna, löytääkseni edes muutaman kaverin uudelta asuinpaikkakunnaltamme. Eteeni sattui paikallisen Työväenopiston valokuvauskurssi, josta kiinnostuin. Kyseisen kurssin sijaan päädyin käymään liudan erilaisia valokuvauskursseja internetopetuksena sekä investoimaan kalliiseen kameraan ja valokuvaustarpeistoon. Uusi harrastus imaisi minut mukanaan, ja perustin kotisivun, jolle keräsin itselleni portfoliota tekemistäni vauva- ja lapsikuvauksista. Pian minulle alkoi tulla jo kyselyitä ja kuvauskeikkoja, minkä innoittamana perustin itselleni toiminimen ja minusta tuli yrittäjä.
Ennen lapsen 1-vuotissynttäreitä ehdin myös päivittää osaamistani kuvankäsittelyohjelmissa sekä opetella käyttämään työni kannalta arvokkaita Indesign- ja Illustrator -ohjelmia.
Kun vuoden kotonaolon jälkeen sain kutsuja ensimmäisiin työhaastatteluihini, näyttelivät uudet taitoni suurta osaa mahdollisissa tulevissa töissäni. Ammattitaidon kehittämiseen satsaaminen siis kannatti. Olen tällä hetkellä äitiyslomalla 8-kuukauden ikäisen tyttäreni kanssa. Nyt minulla on vakituinen työ, johon voin palata loman jälkeen ja kahden lapsen kanssa aikaa itsensä kehittämiselle on valehtelematta alkanut löytyä vasta nyt vauvan jo lähestyessä ensimmäisen vuoden ikää. Univelan ja jatkuvan lapsiperhekaaoksen keskellä työasioiden miettiminen tarjoaa minulle kuitenkin mukavaa vaihtelua ja on siksi innostavaa. Näistä mietteistä saa tänään alkunsa myös blogini. Tämän äitiysloman tavoitteeni on kirjoittaa ja lukea enemmän. Kirjoittaa blogia, tekstejä, runoja… lukea ja ennenkaikkea kuunnella äänikirjoja ja hyvinkirjoitettuja tekstejä sekä ruotsiksi että suomeksi.
Olisi mielenkiintoista ja inspiroivaa kuulla, oletteko te tehneet töitä tai opiskelleet äitisylomalla? Vai oletteko edes kaivanneet töitä?