Äidin vanha mekko

Eilen juhlistimme isäni syntymäpäivää perhepiirissä. Viimeviikon lastenvaatepostaus sai minut pohdiskelemaan lastenvaatteiden kestävyyttä ja eettisyyttä oikein enemmänkin, ja ilahduin suuresti kun äitini ilmeisesti innostukseni huomattuaan kaiveli esille pari vanhaa mekkoani vuodelta 1987! Yksi mekoista oli Hildalle juuri sopiva, itseasiassa käytin mekkoa itse juuri samanikäisenä tuona armonvuonna -87. 

Äitini kertoi, että mekon oli minulle aikoinaan ostanut mummoni sisar, joka oli lomamatkallaan matkustanut espanjassa. Tarina jäi vahvistamatta, koska mekosta ei löytynyt minkäänlaista pesulappua merkkiä. Kunnoltaan se on kuitenkin kuin uusi. Uskomatonta, että tyttäreni käyttää 30-vuotta vanhaa mekkoa, joka näyttää aivan uudelta!

Ero tämänpäiväin vaatteisiin niin lapsilla kuin aikuisillakin taitaa olla se, että tuolloin vaatteet olivat kalliimpia, eikä uusia mekkoja ostettu noinvain heräteostoksena tai pelkästään yhtä tilaisuutta varten. Juuri tämän mekon alkuperästä tietämättä en voi tietää, onko se valmistettu Aasiassa, vai kenties jopa Euroopassa, mutta jopa harjaantumaton silmäni näkee, että ompelujälki on erinomaista ja materiaali kestävää. Laatutavaraa siis! Koska mekko on sopivan kokoinen niin lyhyen aikaa, säästyy se lähes samassa kunnossa seuraavalle. Ajatelkaa jos lapsenlapseni käyttää mekkoa 30 -vuoden päästä – ihan hullua ajatella, että mekko olisi tuolloin 60-vuotias, ja miltä maailma tuolloin näyttäisi…

Jäänkin miettimään, jääkö omilta lapsiltani mitään vaatetta, joka olisi yhtä hienossa kunnossa vielä kolmenkymmenen vuoden päästä, vuonna 2047?

Onko teillä suvussa kulkevia vaateaarteita? Säästätkö jotain tiettyä vaatetta lapsellesi?