Maanantaimotto week 25

Tämän viikon maanantaimottona on ajatus myönteisten näkökohtien maailmasta. Kannan aina mukanani pientä mustaa kirjaa, johon kirjaan päivittäin myönteisiä asioita ja kiitollisuuden aiheita. Erityisesti juuri silloin, kun tuntuu, että maailmassa ei ole mitään kiitettävää. Pieni ajatusleikki osoittaa kuitenkin aina toisin. Kokeilkaa vaikka?

Tänään ilo on hiipinyt kasvoille ilman ajatusleikkiäkin. Viikonlopun jälleennäkemiset ovat edelleen hyvässä muistissa. Samoin kummipojun hymy ja pienet tukkaan tarraavat kädet, kun HopLop yhtäaikaa innosti ja jännitti. Hymyn on nostanut huulille myös rojulaatikosta löytynyt vanha valokuva isästäni, jonka olen kuvannut silloin, kun innostuin valokuvaamisesta, eli tosi kauan sitten. Hyvä muisto. Tuo uskalias oranssi puolestaan tullee olemaan muisto tästä kesästä: Varpaani ovat viihtyneet sen sävyissä jo sen verran. Hymyksi on vaihtunut myös häävalmistelut, kun hääpaikkaongelma kääntyi perjantain timmellyksessä positiiviseksi. Nyt pitäisi vain valita. Todennäköisesti tila tullee olemaan yhtä raffi, kuin kihlakuvissamme yllä. Excited!! Ja niin joo, ilon kiljahduksia on aiheuttanut myös postiluukusta pudonnut gradu. Siinä se nyt on. Kansissa! Kuinka oudon ihanaa! Taidan jatkaa sen pläräilyä ja esittelyä tuolle tiiviisti futista tuijottavalle miehenpuoliskolleni. Mahtaa kiinnostaa 😉

Myönteistä viikkoa,

M.

This monday’s smiles: My master’s thesis finally in print, old photo from my dad, preppy red nailpolish and the fact that we found our wedding spot. Gonna be as rough as in our engagement photos. Excited!! Talk to you later. Meanwhile keep it positive!