Juttua opinnoistani ja ”opintopolustani” toivottiin, joten voilà! Tässä minun opiskelutarinani sunnuntailukemiseksi.
Voisi sanoa, että jollain tapaa rakastan opiskelua ja uskon, että minussa asuu aina pieni opiskelija. Lukiossa minulle ei vielä todellakaan ollut selvää, mitä haluaisin tehdä. Tai oli selvää, mutta ajatukset muuttuivat matkan varrella. Nyt kun katson taaksepäin, olisin voinut valita opintopolkuni jo alun alkaen eri tavalla, mutta en kuitenkaan usko, että olisin tässä ja nyt, ellen olisi tehnyt niitä valintoja, jotka olen tehnyt.
Lukion jälkeen pidin välivuoden töitä tehden ja mietin rauhassa, minne lähteä opiskelemaan. Erityisesti minua kiinnosti psykologia ja opettajuus, mutta psykologia en itsestäni halunnut ja perusopettajan hommiin kaipasin jotain lisähaastetta, joten lopulta päätin hakea opiskelemaan erityisopettajaksi. Hain Helsingin ja Jyväskylän yliopistoihin ja pääsin molempiin sisään lukemaan erityispedagogiikkaa. Valitsin kuitenkin Jyväskylän yliopiston, koska Jyväskylässä opettajan pedagogisen pätevyyden sai samalla, Helsingissä taas oltaisiin opiskeltu asiantuntijuutta ja pedagogisiin opintoihin olisi pitänyt hakea vielä myöhemmin erikseen. Silloinen poikaystäväni vaikutti myös varmasti paikkakunnan valintaan, sillä myös hän pääsi opiskelemaan Jyväskylään.
Opintojen edetessä huomasin kuitenkin, että opettajuus ei ehkä sittenkään ollut juttuni. Nautin suunnattomasti opiskelusta ja ala kiinnosti minua, mutta pohdin haluanko kuitenkaan tehdä loppuelämääni opettajan hommia. Voisi sanoa, että intohimoa alalle ei ehkä loppujen lopuksi ollut tarpeeksi, vaikka olin pienestä pitäen opettajaksi halunnutkin. Samaan aikaan vaatekaupassa työskennellessäni kaupallinen ala ja sen moninaiset mahdollisuudet alkoivat kiiinnostaa entistä enemmän. Niinpä hain opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun ja pääsin onnekseni ensi yrittämällä sisään. Samalla viimeistelin kuitenkin myös erityisopettajan opintoni, sillä koin järkeväksi suorittaa loppuun myös loppusuoralla olleen kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon. Kauppakorkeakoulussa aloitin puolestaan ikään kuin alusta, koska halusin pitää tutkinnot erillisenä, enkä hyväksilukea kasvatustieteen tutkintoani. Nyt minulla on siis sekä kasvatustieteen ja kauppatieteiden kandidaatin että kauppatieteiden maisterin tutkinnot. Ja jos mieleni joskus muuttuukin, on minun ”helppo” jatkaa opeopintoja, kun kandidaatin tutkinto on jo olemassa.
Kauppakorkeakoulussa löysin kuitenkin itseni, luin pääaineenani johtamista ja sivuaineina markkinointia ja psykologiaa. Kävin vaihdossa Pariisissa, innostuin markkinoinnista ja muodista entisestään. Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2013 ja sen jälkeen olen ollut täysipäiväisesti töissä muodin ja markkinoinnin parissa. Viime vuonna kaipasin uuden työni tueksi jotain lisää ja päätinkin hakea opiskelemaan muotimarkkinointia Helsinki Design Shooliin, jonne onnekseni pääsin. Helsinki Design Schoolissa tunsin todellakin olevani kotona, oli antoisaa ja silmiä avaavaa ”viimein” opiskella jotakin niin omaa. Valmistuin Helsinki Design Schoolista muotimarkkinoinnin linjalta tänä vuonna.
Opiskelu Helsinki Design Schoolissa oli minulle tietyllä tapaa unelmien täyttymys ja nyt tuntuu, että olen taas ainakin hetkeksi opintojen puolesta valmis. Toki nyt jos koskaan kolmekymppisenä pitäisi miettiä mihin suuntaan lähteä ja mitä tehdä seuraavaksi. Mutta luotan, että aika näyttää ja joku päivä kaikki ikään kuin taas vain loksahtaa kohdalleen. Luova työ muodin ja markkinoinnin parissa on kuitenkin ehdottomasti se unelmieni juttu.
Kannustankin ehdottomasti kaikkia tavoittelemaan unelmiaan ja opiskelemaan/tekemään juuri sitä, mikä tuntuu omalta. Intohimoa pitää olla ja sydämen ääntä seurata. Koskaan ei myöskään mielestäni ole liian myöhäistä hankkia lisää koulutusta, kehittää itseään tai opiskella lisää. Trust your guts!
M.
// Long story short: I’ve studied quite a lot.
