Muutamat, jotka eivät tunne minua läheisemmin, saattavat pitää minua teennäisen tekopirteänä. He eivät kuitenkaan tiedä, että optimistiluonteeni on ollut koetuksella ja olen käynyt elämässäni läpi melko pitkän matkan taistelun, jonka seurauksena olen tietoisesti valinnut tämän joidenkin mielestä ”kyseenalaisen” tavan tarkastella elämää. Vastoinkäymisten jälkeen, elämä näyttäytyi eritavalla kuin ennen ja valittaminen ja negatiivisten asioiden vatvominen tuntui silkalta energian hukalta.  Positiivisuus ja optimismi voi siis olla joillekin valinta, valittamisen sijaan.

Minulle positiivinen ajattelu ja asioista innostuminen on elämän kantava voima. Kun löysin elämänilon, myös elämässä alkoi tapahtua. Uskonkin vahvasti, että voimme itse valita joka päivä miten asioihin suhtaudumme ja miltä kantilta elämää katsomme, ja sen mukaan elämämme muotoutuu. Minä tarkastelen elämää mielummin siltä kantilta, että lasi on pikemminkin puoliksi täynnä kuin puolityhjä. Tituleeratkoon tämän näkökulman elämään jotkut sitten yltiöpositivismiksi tai teennäisyydeksi. Minulle elämä vain on näin katsellen ainakin monin verroin mukavampaa. Huonoja päiviä, heikkoja hetkiä ja epäonnistumisia mahtuu toki myös minunkin arkeeni, mutta niissäkin piilee useimmiten jonkinlainen positiivinen voima, jos vain haluan sen nähdä.

Positiivista viikkoa!

M.

Ps. Olisi kiva kuulla, miltä kantilta te katsotte elämää?

Positive mind, positive life…