STRIVE FOR PROGRESS

c570159287276f88c7fbba5621dd9706.jpg

Picture here

 

Usein nuorempana muistan ajatelleeni, että kunpa ajan voisi pysäyttää juuri nyt

12 -vuotiaana ajattelin eläväni elämäni parasta aikaa. Olimme juuri muuttaneet ja kaikki kukoisti uusia ystävyyssuhteita ja teini-ihastuksia myöten.

18 -vuotiaana ajattelin olevani valmis, enkä halunnut minkään muuttuvan.

Kaksikymppisenä tajusin ensirakkaudestani erotessani ja uudessa kaupungissa opinnot yksin aloittaneena, että aika moni asia tulisi vielä muuttumaan.

25 -vuotiaana taas todella ajattelin eläväni elämäni parasta aikaa. Asuinhan Pariisissa ja olin tavannut elämäni miehen.

Samaa ajattelin 27 -vuotiaana valmistuessani ja aloittaessani ”unelmatyössäni”.  Tässä tämä nyt on.

Ja juuri nyt päivän päälle kolmekymppisenä ajattelen, että kaikki on oikeastaan vasta alussa.

En tiedä, mistä löydän itseni parin vuoden kuluttua, mutta luotan, että suunta on oikea ja vanheneminen on ihan hyvä juttu. Enkä todellakaan haluaisi pysäyttää aikaa juuri nyt.

Miksikö? Koska ajattelen vilpittömästi, että jokainen uusi (ikä)vuosi on aina uusi mahdollisuus kehittyä, kasvaa, mennä eteepäin ja olla lempeämpi itselle ja muille. Mahdollisuus muuttaa matkan kulkua, jos huomaa olevansa menossa väärään suuntaan.

Kaikki on mahdollista ja muutos on useimmiten hyvästä. Ja muutos on usein väistämätöntäkin uusien eheämpien asioiden (ja vuosien) vuoksi.

M.

 

The best thing in turning years is to understand that not everything has to be perfect to be good.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *