Pakit

Huh, huomenna on taas perjantai. Tietääköhän se tälläkin kertaa ”Valintamme ei osunut sinuun”-sähköposteja. Viime perjantaina niitä tuli kolme. Kaksi oli oikeastaan odotettuja, sillä hakuaika oli päättynyt viikkoja sitten. Mutta se yksi jäi kaivelemaan. Se mihin olin tehnyt todella hyvän hakemuksen, videohaastattelun ja vielä käynyt haastattelussa.

Sen haastattelun lopussa kysyin, minkälaista tyyppiä hakevat tehtävään. Vastaus kuului kutakuinkin, no sellaista hyvää tyyppiä, joka sopii meidän tiimiimme. Tässä mielestäni rekrytoija meni metsään. Sillä nyt voisin piehtaroida itsesäälissä ja ajatella, että en sitten ollut se hyvä tyyppi, vaikka haastattelu meni kivasti ja tunnelma oli rento. Todellisuudessa heillä kuitenkin oli kriteerit haettavalle henkilölle. Ehkä siinä tilanteessa rekrytoija ei osannut pukea niitä sanoiksi tai sitten kysymykseni vain pääsi yllättämään.

Aina ne pakit harmittavat. Onnekseni olen itse ollut rekrytoijan asemassa, joten pääsen aika nopeasti harmituksen yli. Tiedän, miten pienestä asiasta työpaikan saaminen voi olla kiinni, ja usein sillä omalla persoonalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kilpailu on kovaa ja vaikka olisit ollut todella hyvä kandidaatti, toisella hakijalla on voinut olla juuri ne ominaisuudet mitä haetaan ja vähän päälle.

Joten, jos sinä olet hakemassa työpaikkaa ja saat tiedon, että et ole tullut valituksi hakemaasi tehtävään, älä soimaa liikaa itseäsi. Aina voi kysyä, mikä oli palkkaamisellesi esteenä tai mitä osaamista sinulta puuttui. Tämä auttaa seuraavan hakemuksen tekemisessä ja mahdollisessa haastattelussa.  

Miten sinä olet päässyt yli siitä, että et ole tullut valituksi johonkin tehtävään? Oletko sisuuntunut ja tehnyt vielä parempia hakemuksia vai antanut itsellesi luvan olla pettynyt ja jatkanut päivän, parin, päästä työnhakua?