Lapset ja Brasilia
-Ihan alkuun totean asiayhteydestä poiketen, että Brasilia tai ei, niin samanlaista tuhoa lapset saavat aikaan. Kameramme päällimmäinen linssi meni tuhannen palasiksi neidin vetästyä kameran alas kurkotusetäisyydellä olevasta hihnasta. Päiväkuvat onnistuvat jotenkin, mutta illan tullen yhden linssin puutteen huomaa. Näillä mennään, vakuutusyhtiön korvausta odotellessa.–
__________________________________________________________________
Pikkuneiti kävelee ostoskeskuksessa kauneushoitolan ikkunan luo ja osoittelee siellä näkyviä sydänilmapalloja. Hetki, ja hänen käteensä kiikutetaan sellainen. Ravintolassa mafioson näköinen ovimies katselee touhujamme hetken ja päättää puhaltaa ilmapallon ja kiikuttaa sen riemusta kihisevälle neidillemme. Isin ruokahetki on pelastettu. Neljä päivää Curitibassa ja kolme ilmapalloa sekä yksi lastenkirja.
Täällä useat 4-5 -vuotiaat lapset lussottavat vielä tuttia. Ja siksipä silmiinpistävän monella nuorella aikuisella on raudat. Brasilialaiset kultamuruset taitavat olla vielä lellitympiä kuin meidän neiti. Lapsiin kiinnitetään paljon huomiota – niin vanhat, nuoret, kodittomat, rokkarit kuin pukumiehet tulevat kielimuurista huolimatta lepertelemään neidille. Itsekin tulee hymyiltyä lasta ihasteleville ihmisille niin, että leukaluissa tuntuu. Näin vähänkö sitä kotimaassa hymyilee, että hymylihakset ovat treenin puutteessa?
Jokaisessa pienemmässäkin kauppakeskuksissa on lapsille huvittelupaikkoja pallomerineen ja liukumäkineen. Hotellissa saa lapselle kylpyammeen ja koko henkilökunnan huomion.
Melkeinpä jokaiseen ravintolaan voi mennä pienen kanssa, täällä kaikilla on lapset aina mukana. Syöttötuoli tuodaan kysymättä ja henkilökunta viihdyttää lasta minkä jaksaaa. Ravintoloissa on joskus jopa leikkihuone lapsenvahtineen. Harmi, että meidän neiti on vielä niin pieni, etten henno jättää häntä hoitotädille.
Kaksi äitiä on jo tarjoillut oman lapsensa ruokia neidillemme. En tiedä ovatko huomanneet nirpistelevää ilmettäni. Ei tuo ihan mene suomalaiseen hygieniakäsitykseen, joten olen onnekas kun tyttäremme laittaa tiukasti huulensa suppuun lusikan lähestyessä.
Koska lapset on muuten huomioitu niin hyvin, ihmetyksekseni marketin valmisruokaosasto on muutaman pikkuhyllyn kokoinen ja hintatasokin Suomea korkeampi (hedelmäsoseet maksavat yli euron ja isommat ruokapurkit 2,5 – 4 euroa!). Maissinaksuja ei löydy, vaikka maissimaassa ollaankin. Ostin jokusen ruokapurkin testatakseni maistuvatko ne neidille. Kyllä maistuivat (paremmin kuin Suomessa). Purkin kyljessä lukee ”com menos sal”, minkä itsestäänselvänä oletin tarkoittavan ”ilman lisättyä suolaa”. Epäilin kuitenkin ruuan yht’äkkistä maistumista ja googlasin asian. Niinhän se olikin: ”vähemmän suolaa”. Ilmankos maistui.