Maailman parhaat rannat
Valitsimme isin kollegoiden avustuksella rantakohteeksemme Guarujan, jonne oli helppo poiketa muutaman päivän visiitille. Kohde on paikallisten suosima, koska sinne on tunnin matka Sao Paulosta ja helppo ajaa kunhan pääsee Sao Paulon ohi ilman törppäilyjä. Me emme päässeet, emme tulo- emmekä menomatkalla! Reilun kahden tunnin ajomatka voi siis paisua lähesulkoon neljäksi tunniksi jos moottoriteiden liittymiä on suljettu ja koukkaa vielä Sao Paulon kautta. Ajomatkasta myöhemmin kun kirjoitan autoilusta ylipäänsä tällä puolen Atlanttia.
Perille päästyä matkan tunaroinnit unohtuivat kun vastassa oli ihana ranta, vaikkei tämä ollut opaskirjojen mukaan edes ykkösvalinta! Hotellimme oli noin 6 km pitkän puuterihiekkaisen rannan tuntumassa. Ei ihme, että sanovat Brasilian rantoja maailman parhaimmiksi rannoiksi!
Pienen otantamme perusteella olemme tehneet seuraavia päätelmiä. Täällä rannat eroavat Thaimaan myös ihanista rannoista monella tapaa. Ne ovat leveitä, ja meressä on kunnon aallot, kun monessa Thaimaan kohteessa vesi on linnunmaitoa. Kaupustelijat eivät ole aggressiivisia. Kulkukoiria on vain muutama, eivätkä ne tule kiehnäämään kainaloosi. Ilma on Thaimaata raikkaampi ja tuulisempi (ainakin tässä kohteessa) ja vesi viileämpää, ei kuitenkaan kylmää!
Siinä kun Thaimaalaiset välttelevät itse rantoja, Brasilialaiset rakastavat niitä ja enemmistö ihmisistä rannalla onkin oman maan väkeä. Paikallisilla on usein omat eväät juomia myöten. Päivällä he pelailevat rantapelejä ja meno kiihtyy iltaa kohden huomattavasti, on omaa rumpumusiikkia ja lauluja. Ja rantabaarit ja bikinit. Ei ihme, ettei täällä tarvita karaokea kun kaikkien lauleskelu tuntuu muutenkin olevan niin estotonta.
On hyvä varautua siihen, että rantakohteiden hintataso on eurooppalaisenkin silmään korkeahko. Vertauksena voisi sanoa, että Lontoossa tai Pariisissakin on halvempaa syödä ulkona. Kaksinumeroisen inflaation jyllätessä ei länsimaalaisella olekaan kohta enää varaa lomailla Brasilian rannoilla. Täällä siis lomailevat paikalliset hyväosaiset ja rannan asunnot näyttivätkin siltä, sen mitä piikkilankojen välistä näki. Sen verran tämä eurooppalainen kuitenkin törsäsi, että päätyi ostamaan kojusta hatun, oma kun unohtui kotiin.
Kun aurinko ei enää myöhemmin ilapäivällä porottanut niin kuumana, pikkuneitikin pääsi vihdoin mereen. Häntä ei olisi saanut rantavedestä pois millään sen jälkeen kun oli ensimmäistä kertaa päässyt sinne riemunkiljahdusten saattelemana.
