Tatuoitu koiranomistaja

Veljeni kysyi minulta millaisia nämä brasilialaiset ovat ja miten he viettävät arkeaan. Totta puhuakseni en oikein tiedä. Asun alueella, missä on taatusti paikallisia, mutta heitä ei liioin näy. Ovien ja kielimuurin taakse jää paljon sellaista, mikä voisi olla kiinnostavaa.

Empiiriset havaintoni

Ne brasilialaisen ystäväni näköiset, mielestäni ”oikean” brasilialaisen näköiset mustatukkaiset ruskeasilmät, ovat vain osa väestöä. Joskus voisin vannoa, että näin ranskalaisen tai saksalaisen. Täällä on myös iso japanilaisväestö. Kaikki he ovat kuitenkin brasilialaisia. Ihan blondeja täällä ei erityisemmin ole. Maantietukkia kyllä. Ihmekös minäkin menen brasilialaisesta niin kauan kunnes avaan suuni.

Brasilialaiset puhuvat portugalia sinulle, vaikka huomaisivat, että pyörittelisit päätäsi. He ilmeisesti olettavat, että tarpeeksi kun puhuu, niin kyllä jotain ymmärretään. Ja näinhän se on.

He ovat sisällä päivisin, eivätkä juuri ulkoile harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tai sitten minä olen ainoa hullu joka kärräilee kuumuudessa. He juhlivat sunnuntaisinkin. Naapurissa olevat illanistujaiset voi kuulla omaan olohuoneeseen saakka. He eivät juuri juo viiniä. Kalja maistuu sitäkin paremmin.

Katukuvassa on enemmän tatuointeja kuin korkokenkiä. Useimmilla naisilla on pitkät hiukset. Ihmiset pukeutuvat rennosti. Täällä ei kannella LV-kasseja. Ei edes kopioita. Täällä tupakoidaan yllättävän vähän. Vertauskohtana pidän Etelä-Eurooppaa.

He rakastavat koiria. Lähestulkoon jokaisessa talossa on koira. Marketin koiranruokavalikoima on suurempi kuin paikallinen juustotiski. Koirat saavat myös haukkua vapaasti, mikä on vauvaa nukuttavalle tuskaisaa. He rakastavat myös lapsia. Ei ole yhtäkään, joka ei ihastelisi pikkuneitiä. He ottavat hänet mielellään myös syliinsä ja rutistelevat poskia.