Minulla on kirjekaveri!

Naapurissamme asuu kaksi suloista kikkurapäistä ruskeasilmäistä reilu 10-vuotiasta pikkupoikaa, jotka ihastelevat usein etupihalla tepastelevaa pikkuneitiä. Vanhempi veljeksistä puhuu jonkin verran englantia ja on selvästikin hyvin innoissaan kun saa jutustella kanssani. Hän käy lauantaisin englannintunneilla. Hänen isänsä on myös vähintään yhtä innoissaan, poika kun pääsee treenaaman kieltä.

Olen aiemminkin maininnut, että olen aika puhelias. Täällä puhe on pitänyt tainnuttaa ala-asteen tasolle ja lisätä siihen vielä kädet, enkä siltikään tule ymmärretyksi.

Ne muutamat kerrat kun olen onnistuneesti saanut vaihdettua lauseita paikallisen kanssa, ovat päätyneet siihen, että olen saanut heidän puhelinnumeronsa yhteydenpitoa varten. Täällä halutaan siis oppia englantia.

Eilen naapurin pojat tulivat isänsä kanssa taas vastaan. Jutustelun päätteeksi vaihdoimme poikien kanssa sähköpostiosoitteet ja nyt minulla on kaksi kirjekaveria (pikkuvelikin tahtoi antaa email-osoitteensa vaikkei puhu englantia!). Tänään lähetän heille simppelillä englanninkielellä kirjoitetun viestin, jossa on liitteenä tietokoneelta kaivamani lumikuvat kotimme kulmilta. Aika suloista, eikö!?