Materialistinen minä

Perunkin aiemmat manailuni ostoksista Brasiliassa. Piti matkata tänne maan eteläosaan saakka, että löytyi ostoksia. Lapselle ei vieläkään löytynyt kauniita vaatteita yhtä Venezuelalaista vaatemerkkiä lukuunottamatta, mutta nekin jäivät kaupan hyllylle, koska ne olivat lastenvaatteiden käyttöiän huomioiden mielestäni liian arvokkaita.

Öhöm..äiti pääsi siis itse irroittelemaan, eivätkä hintalaput haitanneet. Rio de Janeirosta kotoisin olevan Animale-vaatemerkin (www.animale.com.br) kaksi silkkipaitaa löysivät tiensä matkalaukkuuni. Rakastan ohutta silkkiä, sillä se ei ole koskaan kuuma tai kylmä ihoa vasten.

Seuraavana päivänä löysin vielä Osklen-merkkiset nahkaiset kengät (www.osklen.com), jotka ovat niinikään Rio de Janeirosta kotoisin. Merkkiä löytää kuulema muualtakin maailmalta, vaatteita ja kenkiä. En muista, että olisi osunut eteeni. Tästä lähin pidän silmät auki! Ja ihanan kirkkaat turkoosit farkutkin lähtivät mukaani (www.cori.com.br).

Kaikki ostokset brasilialaisia merkkejä. Kun täällä asti on, niin en jaksa käydä kaupoissa, joita löytää Euroopastakin. Eipä niitä paljon katukuvassa olekaan, globaaleja jenkkimerkkejä kyllä.

Olisi täällä muutakin osteltavaa. Tiesittekö, että 60 % maailman jalokivistä on Brasiliasta, eritoten eteläisestä Brasiliasta? Tarpeeksi kauan kun noiden useiden timanttiliikkeiden ympärillä pyörii, niin voi olla, että matka tulee yllättävän kalliiksi.

Ihanat värikkäät modernit huonekalutkin tekisi mieleni viedä mukaani, mutta taitaa olla niin, ettei yhtä tai kahta nojatuolia ole kustannustehokasta kuljetuttaa Suomeen. Tulisikohan se edes koskaan perille?

Pitäisiköhän vaan laittaa luottokortti hotellihuoneen kassakaappiin loppumatkan ajaksi? Tiedän mitä mieltä isi on.