Onhan tämä aika nannaa tämä hotellielämä. Aamupala valmiina, eikä pikkuneidin sotkujakaan tarvitse itse siivoilla. Sinne jää banaaninpalaset pöydän alle. Eipä tarvitse siivoilla muutenkaan. Pyykitkin voi laittaa pesulaan. Hotellin aulassa on tarjolla karkkia ja kahvia, joista pysähdyn nautiskelemaan samalla kun pikkujalat juoksevat aulatilassa. Päivisin ja iltaisin voi nauttia ravintolaruuista. Pikkuneidillekin tilattiin oma hampurilainen, että saatiin jauhelihapihvi, […]

Bussipysäkki Curitibassa. Täällä julkinen liikenne on hoidettu mallikkaasti bussien avulla. Pysäkki on hienon näköinen ja pitää sadetta. Mutta miten tuonne mennään lastenvaunujen kanssa? Onneksi olemme jalkaisin liikenteessä.

Perunkin aiemmat manailuni ostoksista Brasiliassa. Piti matkata tänne maan eteläosaan saakka, että löytyi ostoksia. Lapselle ei vieläkään löytynyt kauniita vaatteita yhtä Venezuelalaista vaatemerkkiä lukuunottamatta, mutta nekin jäivät kaupan hyllylle, koska ne olivat lastenvaatteiden käyttöiän huomioiden mielestäni liian arvokkaita. Öhöm..äiti pääsi siis itse irroittelemaan, eivätkä hintalaput haitanneet. Rio de Janeirosta kotoisin olevan Animale-vaatemerkin (www.animale.com.br) kaksi silkkipaitaa […]

Joskus sitä mietii, miksi jokin tietty kohde on turistilinjan pysähdyksen arvoinen. Matkustaa nyt Japanista saakka katsomaan Sibelius-monumenttia kun samaan aikaan voisi kierrellä Kallion kujilla. Ihan kiva puisto tämä Curitiban Jardim Botânicokin on, mutta onhan näitä isompia ja ihmeellisimpiäkin nähty. Oletteko koskaan miettineet, miksi turistit Helsingissäkin ottavat ties minkä patsaan juurella kuvia itsestään? Nyt myönnän heti, […]

Eilen nappasimme Curitiban kehutun turistibussin ja nopean kierroksen helmi oli Oscar Niemeyerin museo (http://www.museuoscarniemeyer.org.br/). Tämä kuuluisa brasilialainen arkkitehti on suunnitellut tämän ällistyttävän museorakennuksen, minkä päätähtenä on tornissa kököttävä silmä. Museosta löytyy modernia taidetta ja kaikenlaista kivaa, minkä edessä voi pelleillä. Salamaa tässäkään museossa ei saanut käyttää, joten se näkyy kuvien laadussa: Lapsikin viihtyi kun olimme […]

”Kyllä me ajetaan sinne Curitibaan, eihän 460 km oo mitään meille suomalaisille, suoraa motaria pitkin vielä”. Isin kollega totesi, että olette hulluja, niin pitkä matka. ”Nämä ei oo vaan tottunut autoilemaan tuollaisia matkoja” sanoin ja nauroin päälle. Lennossakin menisi kentille ajoineen 5-6 tuntia. Tällä kertaa ei edes eksytty, mutta vajaan 9 tunnin ajomatka vastasi pitkäksi […]

Yllätyksekseni pikkuneidin hiukset ovat kasvaneet valtavasti, ilmankosteuden kihartamasta pehkosta sitä ei näet huomaa. Siihen saa tehtyä jo letinkin, vaikka pää vispaa edestakaisin sitä tehdessä. Pitäähän matkalle laittaa nätti kampaus. Edessämme on hotellielämää reilun viikon ajan. Otamme käyttöön kaikki mahdolliset virkkeet ja kriisien pelastajat. Myös äidin rahapussin. Sillä nyt ajetaan yli 400km ja meidän tapauksessa varmaan […]

Värillä on väliä. Tässä teollisuuskaupungissa paras nähtävyys on kärryttelylenkin varrella olevat talot, on kuin karkkikaupassa olisi. Karkkikauppaa on itse asiassa ikävä, täältä kuin ei saa muuta kuin suklaata. Olisko mitään parempaa kuin suolainen salmiakki helteessä. Miksi se on kylmän maan herkku? Näillä karkeilla mennään. Ohessa Arto Nybergiä kuvilla, koska huomaan aina pyöritteleväni mitä ihmeellisimpiä mielleyhtymiä […]

Naapurissamme asuu kaksi suloista kikkurapäistä ruskeasilmäistä reilu 10-vuotiasta pikkupoikaa, jotka ihastelevat usein etupihalla tepastelevaa pikkuneitiä. Vanhempi veljeksistä puhuu jonkin verran englantia ja on selvästikin hyvin innoissaan kun saa jutustella kanssani. Hän käy lauantaisin englannintunneilla. Hänen isänsä on myös vähintään yhtä innoissaan, poika kun pääsee treenaaman kieltä. Olen aiemminkin maininnut, että olen aika puhelias. Täällä puhe […]

Lentääpä sitten minne päin maailmaa tahansa, ensimmäinen vastaantuleva asia koneesta ulos astuttessa on haju. Tai tuoksu. Useimmiten haju. Lämmin, hieman tunkkainen. Erilainen. Tietää, ettei ole Suomessa. Siinä missä Pariisissa törmää juuston hajuun ja Thaimaan kadut tuoksuvat kutsuvasti mausteisille, täällä katukuvaa ei leimaa ruuan hajut. Täällä ei syödäkän mausteista tai voimakkaan makuista ruokaa, joten ei ihme. […]