Mä haluan Fairya ja kauppakassi-palvelun

Luen pussien kylkiä ja etsin turhaan englanninkielistä tekstiä, yritän päätellä mausteiden ulkonäöstä mitä pussi sisältää, haahuilen etsimässä kosteuspyyhkeitä. Hajustamattomia ei löydykään.

Ulkomailla asuessa oman vakio-ostoskorin löytäminen on ehkä työläintä arjessa. Ja ruokaostoksilla käynti ylipäänsä. En ole kotonakaan markettien suurin ystävä, ja olemmekin käyttäneet silloin tällöin Prisman kauppakassi-palvelua arkea helpottaaksemme. Täällä marketti näkyy olevan ainoa vaihtoehto elintarvikkeiden ostoon. Lyhimmillään olemme käyttäneet ostosreissuumme puolitoista tuntia! Eilen muuten mallikkaasti mennyt reissu torpedoitui kassalla, missä jonotimme reilu puoli tuntia, vaikka edellämme oli 3 asiakasta.

Entä leivinpaperi? Hyllyt notkuvat kymmeniä eri laatuisia ja merkkisiä folioita, eikä paikallinen englantia puhuva mieheni kollegakaan oikein tiedä mitä tarkoitamme baking paperilla. No, ostetaan sitten foliota. Kait täällä vaan grillataan.

Juustojen kohdalla on vihdoin löytynyt sopiva laatu, ja sitä sitten ostelen jokaisella kauppareissulla, sillä en uskalla kokeilla enää mitään muuta sen jälkeen kun alussa ostamani mauttomat juustot menivät roskiin.

Lihaa täällä on vaikka kuinka. Ja voi mitä pakkauksia! Kiloa pienempää pakettia ei oikeastaan löydykään. Onneksi liha on täällä halpaa. Pieniä talouksia ei näemmä ole. Isi osti usean paketin leikkeleitäkin ja ”kotona” huomasimme, että niissä on hyvin lyhyt muutaman päivän säilyvyys toisin kuin Suomessa. Siis leikkeleet ja leivät ostetaan lähikaupasta (leipomo), mistä saa pienempiäkin eriä.

Täällä on myös totuteltava siihen, että ostaa useamman pullon tiskiainetta kerralla. Yksi pullo lirua ainetta kun menee vajaassa kahdessa viikossa kun sitä joutuu holvaamaan 1:1 veden kanssa. Haluan Fairyn!