Naapurissamme asuu kaksi suloista kikkurapäistä ruskeasilmäistä reilu 10-vuotiasta pikkupoikaa, jotka ihastelevat usein etupihalla tepastelevaa pikkuneitiä. Vanhempi veljeksistä puhuu jonkin verran englantia ja on selvästikin hyvin innoissaan kun saa jutustella kanssani. Hän käy lauantaisin englannintunneilla. Hänen isänsä on myös vähintään yhtä innoissaan, poika kun pääsee treenaaman kieltä.

Olen aiemminkin maininnut, että olen aika puhelias. Täällä puhe on pitänyt tainnuttaa ala-asteen tasolle ja lisätä siihen vielä kädet, enkä siltikään tule ymmärretyksi.

Ne muutamat kerrat kun olen onnistuneesti saanut vaihdettua lauseita paikallisen kanssa, ovat päätyneet siihen, että olen saanut heidän puhelinnumeronsa yhteydenpitoa varten. Täällä halutaan siis oppia englantia.

Eilen naapurin pojat tulivat isänsä kanssa taas vastaan. Jutustelun päätteeksi vaihdoimme poikien kanssa sähköpostiosoitteet ja nyt minulla on kaksi kirjekaveria (pikkuvelikin tahtoi antaa email-osoitteensa vaikkei puhu englantia!). Tänään lähetän heille simppelillä englanninkielellä kirjoitetun viestin, jossa on liitteenä tietokoneelta kaivamani lumikuvat kotimme kulmilta. Aika suloista, eikö!?

Lentääpä sitten minne päin maailmaa tahansa, ensimmäinen vastaantuleva asia koneesta ulos astuttessa on haju. Tai tuoksu. Useimmiten haju. Lämmin, hieman tunkkainen. Erilainen. Tietää, ettei ole Suomessa.

Siinä missä Pariisissa törmää juuston hajuun ja Thaimaan kadut tuoksuvat kutsuvasti mausteisille, täällä katukuvaa ei leimaa ruuan hajut. Täällä ei syödäkän mausteista tai voimakkaan makuista ruokaa, joten ei ihme. Ulkona tuoksuu oikeastaan vaan lämpimälle. Lämmin kostea tuoksu. Hiekka. Kotona se sekottuu pyyhkeissä uima-altaan mukana tuomaan klooriveteen.

Pyykit tuoksuvat myös erilaiselle. Puhtaiden vaatteiden pinnassa on tuo samainen kostea haju, mikä tulee lentokentällä vastaan.

Meren rannalla tuuli tuo nenään kalan hajun. Isin mielestä se on meren haju. Minun mielestä kalan. Toiset pitävät siitä, minä en erityisemmin. Järvi-Suomen tyttö.

Vauvan ihokin on alkanut tuoksumaan parfyymille niin, ettei kakkavaippaakaan tajua heti vaihtaa. Herkkäihoisten vauvojen kohdalla kannattanee varautua siihen, että täällä Pampers-paketista löytyy parfymoidut vaipat. Ja kestovaipat olisivat mahdottomuus, sillä pesukoneessa ei ole lämpösäätöä, vaan se pesee sillä lämmöllä, mitä hanasta tulee. Näin ainakin tässä kodissa. Kosteuspyyhkeet ovat luonnollisesti myös parfymoituja. Tapanani on huuhdella kosteuspyyhkeitä juoksevan veden alla, mutta voimakas hajuste jää silti pyyhkeen pintaan.

Minulla on nyt vähän ikävä Suomen kevään tuoksua. Kevät ja kukkivat koivut tilattu sinne huhtikuun loppuun mennessä!