Pelkkiä sandaaleita

lapasesta_lahti.jpg

Ennen tänne lähtöämme ajattelin, etten osta Suomesta moniakaan vaatteita pikkuneidille, vaan hankin niitä sitten paikan päältä. Halvalla. Kivoja värikkäitä lastenvaatteita, Brasiliassa kun ollaan. Ja ajattelin minä itsellenikin jotain ostella.

Odotukseni oli siis kovat kun ajelimme jälleen mutkien kautta Campinakseen Dom Pedron ostoskeitaasen. Ajelumme alkaa olla jo surkuhupaisaa ja olemmekin vakuuttuneita siitä, että navigaattorimme joutaisi jokeen. Parque Dom Pedroon (www.parquedpedro.com.br) kuitenkin saavuttiin, Etelä-Amerikan suurimpaan yhdessä tasossa olevaan ostoskeskukseen. Näitäkin täytyy ilmeisesti mitata eri keinoin, että voidaan sanoa suurimmaksi.

Olihan tuo iso, yli 400 kauppaa. Muttei mitään ostettavaa, ei ainakaan minun makuuni. Paitsi niitä sandaaleja. Lastenvaatteet olivat hempeän vaaleanpunaisia jenkkityylisiä unelmahöttöjä ja törkeän ylihintaisia. Maksaisitko vauvan perushousuista 40 euroa?

Olen luovuttanut, täällä ei siis ostella vaatteita. Kenkiä ehkä, mutta niitä on jo kaapit pullollaan. Useampi ostoskeskus on jo takana. Tämä on subjektiivinen arvioni shoppailusta Brasiliassa, mutta ne jotka tuntevat minut, tietävät, etten normaalisti tapaa kohdata tällaisia ongelmia. Ostoksia on löytynyt niin Japanista kuin Ranskasta. Vai oleko hävittänyt äityslomalla materialistisen minäni?

Onneksi tytöllä on fiksu täti ja minulla sisko, sillä hän tuli ostoskassit suhisten meille ennen lähtöämme. Mekkoa ja shortsipukua… ”Ei sun ois tarvinnu sisko!”, totesin moneen otteeseen. Olisipas. Ilman niitä tyttö kulkisi täällä pelkät vaipat päällä.

Täti ja pari muuta saa meiltä tuliaisia. Lähti vähän lapasesta Havaianaksien ostelu. Johonkin se patoutunut ostostarve pitää purkaa. Tässä ei ole vielä kaikki, vaan muutamat aion ostaa vielä ennen paluutamme.

 

Muoti Matkat Trendit

Törkeen rikkaita ja sikaköyhiä

koyhajarikas.jpg

Vakuutusyhtiön edustaja käy kuvaamassa asunnon. Sandaaleita ostaessani myyjä kiikuttaa jokaisen valitsemani pari kassalle ja seuraa sen jälkeen nenä niskassa kiinni mitä katselen. Ruokakaupassa hedelmät punnitaan vasta kassaneidin toimesta. Isin mielestä se on palvelua. Minä epäilen luottamuspulaa.

Mukanani onkin sopivasti puolipainavaa luettavaa Sixten Korkmanilta (Talous ja Utopia). Korkman johdattelee samaiseen aiheeseen osuvasti kirjoittaen ” On esitetty, että luottamus on yleensä suurempaa tasaisen tulonjaon maissa” ja että ”…on esitetty kokemukseen perustuvaa näyttöä sen puolesta, että luottamus on suurempaa alueilla ja maissa, joissa jo pitkään on ollut hyvin toimivia instituutioita ja demokraattista vallankäyttöä”.

Kyllä tuohon voi yhtyä kun katselee maailmaa täältä Brasiliasta käsin. Sotilasjuntan perut ovat vielä nähtävissä. Viime vuosien kiivas talouskavu on nostanut bruttokansantuotteen/henkilö 12 000 dollariin* eli reiluun 9 000 euroon ja varmastikin siinä samalla kansalaisten hyvinvointia. Kuitenkin katukuvasta voi ilman tilastojakin nähdä sen, että ne kenellä on rahaa, ansaitsevat monikertaisesti keskimääräisen BKT:n verran samaan aikaan kun toinen puoli kansasta kihnuuttaa köyhyydessä. CIA:n ylläpitämän The World Factbookin mukaan köyhyysrajan alapuolella elää 21,4 % väestöstä (Brasilian oman tilaston mukaan 4,2 % väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä).

Ei siis ihme, että tässä ympäristössä pääsee syntymään luottamuspulaa. Täällä asuessaan sen kehittää itselleenkin nopeasti. Olenkin muodostanut itselleni kolmannen silmän niskaani ja kyttään kassiani haukan lailla, siinä kun Suomessa saatan melkein unohtaa sen olemassaolon.

Jos yhteiskunnan kehityksen myötä tulonjako tulevaisuudessa tasaantuisi ja sitä kautta luottamus ihmisten välillä vahvistuisi, ei asuinalueen vartijammekaan tarvitsisi leimailla korttiaan ajoreitillään korttelin välein, vaan hänen uskottaisiinn tekevän hommansa muutenkin. Itse asiassa koko vartijaa ei tarvittaisi. Sitä ennen olemme kuitenkin piikkilanka-aitojen takana.

* Lähde CIA The World Factbook

Ps. Hökkelikylä on kuvattu 100km/h vauhdissa auton ikkunalasien takaa

 

 

 

 

 

 

Puheenaiheet Matkat Uutiset ja yhteiskunta