”No, mitäs uutta tyttö on oppinut?” kuuluu usein kysymys kun soittelemme isovanhemmille. Uusi ympäristö ja uudet virikkeet, niin onhan hän oppinut. Tässä iässä kehityskäyrä on muutenkin huimaavan nopea.

Koska kotonamme ei ole portaita, olivat ne Kampin keskuksen vauvanhoitohuoneen muutamaa porrasta lukuunottamatta aivan uusi kokemus neidille. Hän oppi heti ensimmäisenä päivänä kiipeämään koko pitkät portaat ylös ja toisena peruuttamaan portaita alas. Peruutusvaihdetta tyttö saa kuitenkin harjoitella vain pienemmissä portaissa tai matalalla sohvapöydällä (opetteluvaihe toi muutaman tällin otsaan).

Kengätkin on otettu täällä käyttöön. Talvella jaloiteltiin vain sisätiloissa, joten kengille ei Suomessa ollut vielä käyttöä muutamaa epäonnistunutta kokeilukertaa lukuunottamatta.

Alkukankeuden jälkeen kävely näytti oikein mallikelpoiselle.

Uutta sanavarastoakin on tullut. Ja ihan suomen kielellä!

”Anna kaukosäädin äidille kiitos” ja saan vastaukseksi (toisinaan, ei aina!) ”kiitosh”, siten että kii-tavu on hyvin pontevasti sanottu. Koska emme tuoneet mukanamme kuin yhden pehmokirjan, on sitä ihmetelty päivittäin. Ja toisto on tuottanut tulosta. Lehmä sanoo neidin mukaan ”ammaa”. Muitakin sanoja on tullut, mutta äiti-sanan voittanutta ei vielä ole!

Paikallisten suosituksesta ostimme kokeilumielessä pillillisen tetran kookosvettä. Ja kappas vain, tyttöhän osaa juoda pillillä. Oli kyllä ensimmäinen kerta kun pilliä edes kokeiltiin. Äiti ei tosin joisi sitä juomaa pillillä eikä ilman. Oletteko koskaan maistanut sitä?