Ei se arki paljoa muutu Atlantin toisella puolellakaan. Neidin kääntyminen paikalliseen päivärytmiin kävi yhdessä vuorokaudessa. Aamumme alkavat siinä seitsemän korvilla näin:

Pottapissi

Ruokailujen suhteen on tapahtunut ihme saavuttuamme tänne Brasiliaan. Kahden kuukauden soselakko näyttää hellittävän. Alahuuli ei tule enää ylähuulen päälle kun lusikka lähestyy. Uskallan tuulettaa, vaikkei ne soseet vieläkään kovin hyvin uppoa. Ruokailut hoituvat matkasyöttötuolin (tuoliin viritettävä kankainen systeemi) avulla sotkuisesti.

Oma ruokailu on yhtä kiireistä kuin Suomessakin. Tein paikallista herkkuruokaa papuja (& riisiä ja kanaa), enkä mausta päätellen onnistunut. Ruuan ulkonäkökin oli sellainen, ettei siitä saanut julkaisukelpoista kuvaa.

Neiti on totutettu Suomessa päiväunille liikkuvissa kärryissä, joten sama pätee täälläkin. Ilman kärryttelykavereita. Ja kuumassa ilmassa. Huomaan nyt, että pakkasessa oli puolensa. Täällä saatan työnnellä kärryjä useaan otteeseen päivässä ja tyttö vaan venkoilee kun ei saa unta. Asuinalueessa riittää katseltavaa, joten vielä ei ole ehtinyt kyllästyä.

Leikeissä (=portaat ja kaikki kiipeämiskorkeudella olevat paikat) on täällä uutuudenviehätyksensä, eikä mukana tuotuja leluja ole palloa lukuunottamatta juuri kaivattu!

Iltakylpy hoituu puhallettavassa pikkualtaassa!