Kuinka usein lomalla jokin asia menee aivan kertakaikkisen pieleen? Usein, mutta olen huomannut, ettei matka parane hikeentymällä. Asiat voi nähdä niin monessa eri valossa.

Paluumatkamme alkoi sillä, että huomasimme moottoritiellä unohtaneemme passit hotellin turvalokeroon. Tunti lisää hyvin alkaneeseen matkaan. Lapsi tietenkin heräsi kun auto pysähtyi. Ei paha, sillä se se vasta olisikin ollut rumba, jos olisimme huomanneet passien uupumisen vasta perillä tai loppuviikosta lentokentällä.

Muutaman tunnin ajon jälkeen matkamme kolmikasitaisella moottoritiellä tyssäsi kuin seinään. Kolari. Sen verran sain selvää paikallisen rekkamiehen kanssa keskustellessani, että tunnistin sanan kuollut, kävely ja käsimerkeistä sain selvää, että oli puhunut puhelimeen. En tiedä oliko kännykkään puhuja kuski, vai se kävelijä. Siitä taas tunti lisää matkaan. Ei paha, sillä itse selvisimme naarmuitta ja ilmakin oli mukava jaloitteluun.

Matkassa kesti taas se 9 tuntia, mutta olemme perillä monta kokemusta ja muistoa rikkaampana.

Tuleepa tässä mieleeni matkamme Malesian Cameron Highlands’ille, missä ostimme opasretken alkuasukaskylään. Siinä tienvarren bambuhökkelissä typerät turistipäähinet päässä kolmen hiprakassa olevan “alkuasukkaan” kanssa musisoidessa olo oli hieman huijattu ja erityisen nöyryytetty ja mietimme miten tästä pääsisi poistumaan takavasemmalle. Nyt jälkeenpäin tuo kyseinen feikeistä feikein retki on hauskimpia lomamuistoja. Siitä vanhoista kuva-arkistoista kaivamani kuvat teillekin päivää ilostuttamaan!