Tumppaus

Nimittäin tupakalle.

Tänään oli ensimmäinen savuton päivä. Tai miten sen nyt ottaa. Illalla oli pakko yksi vedellä mutta on se huomattavasti parempi vaihtoehto kuin 20-30 per.päivä. Tarkoituksena saada nuo vähätkin pois KOKONAAN.

Tässä pohtiessani olen tajunnut että tuntuu kuin tupakka jo kuuluisi identiteettiini. Aloitin siis seiska luokalle mentyäni. Ja tämän vuoden puolella täytän 21 vuotta (en jaksa laskea). Moniin hyviin muistoihin kuuluu syöpäkääryle. Olihan ensimmäinen sanomani asia mieheni tavatessa.

-Hei! Oisko sulla venttiä?

On tuossakin ollut iskulausahdus 😀 Mutta voih…minulla tulee ikävä. Oltiin kuin paita ja perse.

JOS SIIS PYSTYN LOPETTAMAAN! Tällä kertaa olen ainakin tosissani. Lupasin miehelle että yritän. Hän on aina minua kannustanut lopettamaan vaikka itsekkin polttaa. 

En tiedä. On tämä helvetin vaikeaa. Hikoiluttaa, tuntuu että räjähdän, pinna on kireällä. EN KESTÄ! Plääh. 

Täytyy muistaa että samalla tämä kofeiini riippuvainen joutuu luopumaan myös kahvista ja vähentää syömistä koska sumppia en voi juoda polttamatta ja ruokasavut on must.

En tiedä sopiiko tämä aihe tällaiseen baby bubbleen mutta luulenpa etten ole ainoa äiti joka asian kanssa kamppailee.

Tämän päivän saldo siis: 1 tupakka

RIP