Itkupotku Raivari…Taas

Miksi? Miksi minä?

En voisi tämän kerran saada mitä haluan?

JA JOO! Taas puhutaan juhlapaikoista. Muille se aihe tulee luultavasti aiheuttamaan jo vähintäänkin tylsyys kuoleman…mutta ei minulle.

En ilmeisesti ikinä pääse tästä yli. Paikkahan me jo löydettiin mutta sovittiin että jos jotain muuta tulee vastaan saamme tuon perua.

Veimme bestmanin ja kaason tutustumaan paikkaan jota viimeksi esittelin ja he olivat vähintäänkin lumoutuneita mutta kuten ehkä joku saattaa arvata osalle tuokin oli EHDOTON EI! Sinne on liian pitkä matka. Osalta puolituntia toisilta tunti joltakin jopa puolitoista.

Ja se tila ongelma taas kalvaa omaa sisintäni.

Eilen löysimme timantin, hääpaikka timantin.

Sinne oli jokaiselta lyhyt matka. Siellä oli tilaa vaikka vihkimiseen. Juomat ok, pitopalvelu valitaan itse ja juhlia saa vaikka aamuun asti. Maalaismiljöö on ainoa huono puoli…ei ole miehen eikä minun juttu. Tilasta oltiin kuitenkin saatu jopa minun silmää miellyttävä kokonaisuus.

Ja kappas! Kesäkuussa olisi vielä muutama vapaa päivä.

Ja sitten pääsimme vuokra summaan.

Kuullessani sen voin vannoa että sade pilvi lankesi ylleni, ukkonen jyrisi ja kuului PERKELE. (Ainakin mielessäni).

Vaikka miten päin budjettia vääntelen ja kääntelen en saa haluttua loppu tulosta. Jos häihin menisi se summa mitä laskuri näytti meille jäisi 500 e kuussa laskujen jälkeen.

Suomeksi: Ei paljon hymyilytä.

Mies oli kyllä sitä mieltä että hiiteen muut ja pitäydytään vanhassa valinnassa! Ainiin ja kysyi minulta mihin ne PIENET häät unohtuivat? Eikö me sovittu sellaisesta?

-Niin, no joo…asiahan on sillä tavalla että…tuota