Ja miten kaikki alkoi?

 

Olin juuri päässyt 2 kk kotiarestista.

Kyllä! Oikeasti! Tosin tuon takan oli kyyti poliisiautolla, sossut, porttikielto, alkoholia jne. Mutta ei siitä sen enempää.

En siis ollut mikään helppo pentu. Ennen mieheni tapaamista oli sossuun tapaaminen odottamassa missä kohtaloni ratkaistaisiin.

Kävelin arestista päästyäni suoraan kaupungille. Sen aikainen parasystäväni oli jo puoli välissä vastassa. Kerettiin vaihtaa kuulumiset. Mitä on tapahtunut? Mikä on muuttunut? Onko porukat pysyneet ennallaan?

Kun pääsimme kantapaikkaamme (kirjaston alle). Osuin seinään. En kirjaimellisesti. 

 

Minä: Kuka tuo on? (Osoitin istuvaa miestä). 

Bf: En tiedä

Minä: Se on seksikäs! Hiiiiih!

Lähetin porukat hakemaan tupakkia kaupasta (kiero minä).

Minä: Oisko sulla venttiä?

Qabo: On mutta ei sulle (käärii tupakkia).

En voi lakata tuijottamassa. Kaikki mitä oon halunnut. Yhdessä paketissa.

– Matala ääni

– Nahkarotsi.

– Pitkät mustat hiukset

– ”Ville Valo pipa”, siis se musta ja takaa riippuva…ääh mikä se on?

– Maastohousut

– Ja mikä parasta! Siinä on asennetta. Ei mikään tavan perseen nuolija. 

 

Tämän jälkeen nähtiin melkein päivittäin. Oltiinhan samassa porukassa. Qabo ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta. Päivät kuluivat vittuillessa toisillemme. Olin siis edelleen kiinnostunut. Halusin vaan näyttää että muahan ei tallata!

Edellinen huomioni osottautui jälkeenpäin vääräksi. Mies kertoi että oli tuolloin jo kiinnostunut…

Aikaa kuluu ja löysin toisen. 

Eräänä päivänä odottelin sen aikaista poikakaveria käymään. Olin vaatehuoneeni lattialla istumassa ja käärimässä tupakoita valmiiksi. Ja Vhuum! Silloin ovi rävähti auki! 

Huoh. Se olikin vain ”poikaystävä”. 

T: Toin muuten kaverin! Yks parhaista!

Minä: Ok

Eikä! Siellä se istui! Minun sängyllä! Qabo…

Unohdin saman tien kaiken muun. Aloimme juttelemaan Qabon kanssa. Heitettiin läppää. Ja kaikkea muuta. Lähdimme käymään kaupungilla ja T yritti ottaa kädestäni kiinni. Irrottauduin ja lipusin lähemmäksi Qaboa.

Loppureissusta taisin kulkea jo reppuselässä ja käsikynkässä hänen kanssaan. Outoa, hänkään ei näyttänyt yhtään vastustelevan.

Tämän jälkeen näimme myös seuraavana päivänä. Ja meillä oli yhdessä todella hauskaa. Loppuillasta menimme kavereiden kanssa hänen luokseen. Tilaa istumiselle ei ollut joten pokalla menin ja istuin hänen syliinsä. Ja siinä me oltiin. 

Lainasin illalla hänen lippistään ja kotiin lähtiessäni se ”unohtui päähäni”.

Seuraavana päivänä aikaisin aamulla kipitin Qabon luo palauttamaan hattua. Olikohan läpinäkyvää?

Minä: Mitäs meinasit tänään?

Qabo: Oon kotiarestissa?

Minä: Okei, mä tästä lähden.

Qabo: Oota mä tuun mukaas!

Minä: Minne oot menossa?

Qabo: En tiedä, minne sä?

Niin me lähdettiin harhailemaan yhdessä ympäriinsä. Qabo oli tuolloin todella hiljainen. Ja vielä muutaman vuoden seurusteltuammekin. Joten keskustelu oli sitä että mä pidin sitä yllä. Kyselemällä jne.

Vietettiin taas koko päivä yhdessä. Illalla menimme paikalliselle grillille. 

Ja mitä teimme?

No heittelimme toisiamme hammastikun pätkillä. Ja mä tappelin yhden tyypin kanssa. 

Oli aika lähteä kotiin. Kävelimme yhdessä pihalle.

Katsoimme toisiamme. Emme sanoneet sanaakaan mutta tiesimme että olemme yhdessä. 

Tämän jälkeen olimme päivät yhdessä. Kävin riparin. Menimme ”kihloihin”. Pääsin ylä-asteelta.  Muutin Qabon ja hänen vanhempien luokse (heidän pyynnöstä).  Valmistuin. Muutimme yhteiseen asuntoon.  Aloimme yrittämään lasta. Menin töihin. Qabo lähti opiskelemaan uutta alaa. Aloin odottamaan Mikaelia ja hän syntyi. Päätimme mennä naimisiin kesällä 2014. Qabo valmistui taas ja meni töihin. Ja paljon muuta mahtuu melkein 7 vuoteen <3

 

Ps…jos mietitte herra T:n kohtaloa Qabo kertoi hänelle seurustelevamme. Tai oltiin Qabon kanssa oltu yhdessä pari kuukautta. Mä vähän kuin ”hävisin” enkä pitänyt kyseiseen ihmiseen mitään kontaktia…ups.

Ainiin. Nykyisin hän on Mikaelin kummisetä. Molempien hyvä ystävä. Ja olemme hänelle kulma velkaa kutsun häihimme.

Huomasitteko että olin 13 vuotias tavattuamme? Eeeeiiii kait?

Paransin muuten tapani kun aloin seurustelemaan. Antoivat sossussa armoa kun elämä oli alkanut taas hymyilemään. 

Äitinikin tokaisi että M**** on kuin eri ihminen tavattuaan K****.

Jos en olisi tavannut qaboa olisi minut huostaan otettu. (oma vikani)  Olisin jatkanut asioita joista en julkisesti halua puhua. 

Sanotaanko vaikka näin että elämä tuskin hymyilisi.