Naimisiin (ko)

Voiko onnesta puhjeta?

Mulla on ihan sellainen olo että KYLLÄ VOI!

On jo pidemmän aikaa ollut semmoinen erikoisen onnellinen/iloinen/ mahtava  olo 🙂 Tuntuu että kaikki on vihdoin niinkuin pitää. Meillä on poika, katto pään päällä ja olen NIIN rakastunut…mieheeni tietysti tai oikeastaan poikaystävään. Tuo ilmaisu hänestä ei tunnu luontevalta. Taivallettu ollaan yhdessä yli 6 vuotta ja 22.6.2007 asti oltu kihloissa.

Naimisiin menosta olemme vain puhuneet ja puhuneet mutta esteenä milloin raha ja joskus aihe on vain unohtunut. Mies on miljoona kertaa ehottanut että jos minulle kävisi hän veisi minut heti vihille maistraatissa mutta olen ollut tiukkana ”hienojen” hääjuhlien suhteen…kunnes eilen illalla.

Minä: Oletko miettinyt sitä naimisiin menoa? Entäs jo luopuisin niistä 10 000 euron häähaaveista?

Mies: Jos olet tuota mieltä niin mennään.

Minä: Kesällä 2014? Ja nyt alan heti ajamaan asiaa eteenpäin. Mutta oletko tosissasi, haluatko oikesti olla kanssani loppuelämän?

Mies: Jos se on minusta kiinni niin kyllä, eriasia on kyllästytkö sä muhun?

Minä: Myötä ja vasta mäessä, eikös se niin mene?

Tämän jälkeen alkoi kuuma netin selaaminen…tuo paikka olisi hyvä, maistraatti vai kirkko jne. 

 

Palaset ovat viimein loksahtaneet paikoilleen. Onhan tässä tietysti ollut murheitakin niinkuin aikaisemmin kirjoittelin mutta muuten ELÄMÄ on mahtavaa.

Aurinko paistaa, iltaisin pääsee käpertymään rakkaan ihmisen lämpöiseen syliin, toinen rakas tuhisee pinnasängyssä…Ainiin ja koirat kuorsaa vieressä pedeillään. Laitoinkin miehelleni viestin facebookissa (kyllä kirjoittelemme toisillemme siellä).

-Taidan olla ihastunu suhun :) hihi hii (pikkutyttö kikatus)

Mieheltä tuli luonteva vastaus…

– :O

Mun äijät <3