Kävimme eilen Lilyn Kathin (http://www.lily.fi/blogit/kakkulapio-suussa) kanssa paikallisessa kahvilassa. Molempien baby boyt oli tietysti mukana. 

Täytyy myöntää etten muista milloin olisin edes käynyt viimeksi kahvilassa. Ehkä viime vuosi sadalla. Hauskinta oli huomata kuinka koko reissu vaikutti Miksuunkin. Hän oli yhtä hymyä loppupäivän, ilmeisesti maiseman vaihdos ja uudet tuttavuudet tekivät hänellekkin hyvää 🙂 Vaikutti se kyllä itseenkin! Teki hyvää päästä turisemaan naispuolisen ja perheellisen kanssa. Luulin jo hetken että muutun varmaan mieheksi kun en muiden kanssa ole juuri ollut tekemisissä kuin Qabon ja hänen ystäviensä kanssa jotka täällä tuppaa paljon käymään. Heitinkin yks päivä Qabolle että mä olen niin mies kun ihminen voi olla…Vastaus: No sulta puuttuu viikset.

Kiitos rakas!

Täytyy myöntää että olin tooodella hermostunut. Tuntuu kuin en osaisi puhua muutakuin vauvakieltä. Sovimme kyllä että täytyy ottaa joskus uusiksi, ehkä minäkin opin pikuhiljaa olemaan aikuisten kanssa tekemisissä.

Lähipiirissäni ei ole perheellisiä ystäviä juurikaan joten tuntui oudolta nähdä toinenkin vauva. Siis onko niitä oikeasti muitakin kuin Mikael?! Täytyy kyllä sanoa että pikku Lucas oli todella suloinen ja hurmaava. (vauvakuume kolkuttaa taas päätä). Ja Kath oli niin kaunis livenäkin. Miten sen selittäisi…hehkeä…hehkuva, äh en tiedä sanaa sille. Sama fiilis tuli kun näimme ensimmäisenkin kerran hänen kakku tuonti visiitillään. 

Ja kaiken kukkuraksi hänestä jäi erittäin positiivinen fiilis. Päivän piristys jos näin voi sanoa.

Yllätykseksi Mikael jopa yritti ottaa kontaktia Lucakseen. Viimeksi kun Miksu näki suunnilleen ikäisensä vauvan ei hän kiinnittänyt huomiota muutakuin tytön lelukirjaan jonka hän samantien nappasikin pois.

Olipas kivaa ja onneksi ei pääse kokonaan mökkiytymään.