10.7 Mikaelista tuli taas yhden kuukauden vanhempi.

Paljon on kerennyt tapahtua. Juhannuksen aikaan huomasin hampaan joka oli puhjennut ja seuraavana päivänä pilkisti jo toinen tynkä. Eli kaksi alaetu hammasta tuli kerralla. Ihme kyllä tuo ei hirveästi Miksuun vaikuttanut. Hieman oli itkuisempi kuin yleensä. Noh..hyvä näin 🙂

Samoihin aikoihin Miksu oppi ryömimään kunnolla. Olihan se ennen sitä vähän päässyt eteenpäin mutta tuolloin tajusi jutun ytimen ja sitten sitä mentiinkin vauhdilla. Jos oikein kiire tulee niin välillä mennään jo konttaamalla. 

Suustakin tulee monipuolisemmin vaikka minkälaista ääntä. En tiedä…olen aika sanaton. Mihin hävisi se äidin pieni nyytti (joka ei syntyessäkään ollut mikään sylivauva). Eräs päivä Mikael oli ulko-ovella ryömimässä kun heitinkin miehelle että nyt se jo itsenäistyy ja meinaa lähteä kotoa…niin se aika menee.

Kaikki on tällä hetkellä jotenkin niin täydellistä. Minulla ei ole mitään mistä valitttaa. Poika syö hyvin ilman minkäänlaisia kitinöitä ja kaikki maistuu, nukkuu yönsä omassa huoneessaan. Ehkä hieman nolottaa sanoa tätä…meillä mennään klo: 22 nukkumaan ja Miksu herättää yleisemmin 11-12 aikaan…kyllä luitte oikein. Ei hän toki aina nuku koko tuota aikaa. Välillä herää leikkimään muutamaksi minuutiksi ja sitten jatkaa taas nokosia. Päikkäritkin nukkuu ilman ongelmia. Leikkii, naureskelee. 

Nyt täytyy sanoa mitä jokainen vanhempi yleensä lapsestaan sanoo. Mikael on unelma lapsi. Eikä tämä ole mitään hirveää egoilua, päin vastoin. Minusta jokainen vanhempi saa ajatella lapsestaan niin, ovathan ne kuitenkin rakkaimpia maailmassa 🙂 Ja sanoisin näin vaikka äkkäilisi, kitisi ja itkisi koko ajan (tämäkin on koettu). 

Mutta tässä tämmöinen pikainen kirjoitus. Nyt pitää taas jatkaa muuttohommia.

Se on moro!